Pihtasoukkokääriäinen Epinotia fraternana

Yleiskuvaus

Siipiväli 10–14 mm. Otsa ja huulirihmat okrankellertävän valkeat, pää ja siipikannet okrankeltaiset, keskiruumis hiukan ruskeampi; takaruumis harmaa.

Koiraan etusiipien kostaalitaite ulottuu hiukan yli 1/3 kohdan. Etusiipien ulkoreunassa kärjen takana sisenemä. Koiraan etusiivissä kostaalitaite. Pohjaväri ruskea. Tyvisarake vaaleampi, kellertävänruskea, siinä mustanruskeita riipusteita. Keskivyö runsaasti tummansekainen, etureunassa kapea, takareunassa leveä; sen molemmilla puolilla valkeahko, hiukan metallinkiiltoinen, keskeltä tumman juovan jakama poikkivyö. Näistä sisempi heikosti taipunut, ulompi hiukan epäsäännöllinen ja siinä etureunassa pieni, kolmikulmainen, musta täplä. Ulkosarakkeen etureunassa pieni, musta täplä, jonka molemmilla puolilla valkeahko hakastäplä. Ripsissä vahva, musta jakoviiru, sen ulkopuolelta ripset kapealti vaaleat, muuten tummanharmaat; kärjen takana valkea viiva. Takasiivet ruskeanharmaat, kärjestä hiukan tummemmat; ripset vaalean ruskehtavanharmaat, niissä tumma jakoviiru.

Toukka hyvin vaalean vihreä, läpikuultava, selästä tummempi; nystyrät ruskeat. Pää kellertävänruskea, pistesilmien alue mustahko; niskakilpi vaalean kellertävänruskea; peräkilpi heikosti kitinisoitunut, huomaamaton; peräkampa olemassa, ruskea, siinä 4–7 piikkiä; rintajalat vihreät.

Kotelo 5,0–6,0 mm, kellertävänruskea. Muistuttaa paljon kuusisoukkokääriäisen omaa, mutta sukaset hiukan vahvemmat, varsinkin jaokkeen A10 sivupiikit vahvat. A4:n tyvirivissä 8 piikkiä ja kaudaalirivissä 18–20 piikkiä D-sukasten välissä. Peräjaokkeessa 2 paria peräsukasia ja 1 pari perianaalisukasia; peräsukaset karvamaiset; reunimmaiset peräsukaset lähtevät sivupiikkien ulkoreunasta. Kremaster kovera, ventraalireunus puuttuu.

Mikroskooppiset tuntomerkit

Koiraan uncus verrattain pitkä, syvälovinen, kärjet tylpän suipot; sociukset sarvimaiset, tyvestä paksuuntuneet. Sivulämssä kapea, vähitellen kapeneva; cucullus epäselvä; sacculuksessa pyöristynyt uloke. Kornuutteja n. 22. 

Naaraan ostium pieni, rengasmainen; lamella postvaginalis korkea ja kapea, sen kärki pyöristynyt. Corpus bursaen signumit suuret, rakeiset.

Elinkierto

Lentää kesä–heinäkuussa.

Toukka elo–toukokuussa; talvehtii täysikasvuisena.

Elintavat

Aikuisia löytää ravintokasvin oksia kopistelemalla. Tulee yöllä valolle.

Toukka elää pihdoilla (Abies), kuten saksanpihdalla (A. alba). Muna neulasen yläpinnalla, tavallisesti kärkipuoliskossa. Vastakuoriutunut toukka kaivautuu neulasen sisään suunnilleen sen keskikohdasta. Se kovertaa kohti neulasen kärkeä toista puolta ja takaisin tyveä kohti toista puolta. Uloste poistetaan koverteesta. Sitten toukka kutoo 3–4 neulasta yhteen litteäksi majaksi ja kovertaa neulasen kerrallaan. Majan neulasten keskuskudosta päin käännetyillä sivuilla on suuret, soikeat aukot, jotka usein on järsitty pitkiksi, leveiksi raoiksi.

Syksyllä toukka pudottautuu maahan, jossa talvehtii 1–2 cm karikkeen alle kudotussa löyhässä kehdossa. Koteloituu keväällä.

Elinympäristö

Havu- ja sekametsissä.

Ensisijainen
  • Ip – puistot, pihamaat ja puutarhat
?

Viitteet

Bentinck, G. A. & Diakonoff, A. 1968. De Nederlandse Bladrollers (Tortricidae). Monografieën van de Nederlandsche Entomologische Vereeniging 3. 201, [99] s.

Bradley, J. D., Tremewan, W. G. & Smith, A. 1979. British Tortricoid Moths. Tortricidae: Olethreutinae. The Ray Society, London. 336, [43] s.

van Deurs, W. 1956. Sommerfugle. VIII. Viklere. Danmarks Fauna 61. 292, [XXXI] s.

Kennel, J. 1908–1921. Die Palaearktischen Tortriciden. Eine monographische Darstellung. E. Schweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 742, [XXIV] s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Münster-Swendsen, M. 1978. Ædelgrannålevikleren (Epinotia proximana H. S.), et skadedyr i pyntegrøntkulturer. Dansk Skovforenings Tidsskrift 63: 309–315.

Patočka, J. 1983. Zur Puppenmorphologie und -taxonomie der dendrophilen Arten aus der Tribus Eucosmini (Lepidoptera, Tortricidae). Věstník Československé Společnosti zoologické 47(3): 184–208.

Pierce, F. N. & Metcalfe, J. W. 1922. The genitalia of the group Tortricidae of the Lepidoptera of the British Islands. An account of the morphology of the male clasping organs and the corresponding organs of the female. Oundle, Northants, F. N. Pierce, Liverpool. xxii, 101, [XXXIV] s.

Svensson, I. 2006. Nordens vecklare (Lepidoptera, Tortricidae). Entomologiska sällskapet i Lund. 349 s.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0