Pikkuritariyökkönen – Catocala pacta

Siipiväli 47–56 mm. Suhteellisen hento ja kapeasiipinen. Takaruumis päältä vaalean karmiininpunainen.

Etusiivet tasaisen harmaat, ruskeampivarjosteiset. Poikkiviirut mustat; sisempi kaareva, takareunan lähellä mutka sisäänpäin; ulompi sahahampainen. Munuaistäplä pieni, punertavansävyinen, vaalearenkainen, tyvipuolelta mustareunainen, sen keskellä ruskea puolikuu; sen takapuolella suuri, harmaa, jokseenkin epäsäännöllinen, mustareunainen täplä. Aaltoviiru epäselvä. Ulkoreunassa mustia, ulkopuolelta valkoreunaisia pilkkuja. Takasiivet vaalean karmiininpunaiset, sisempi mustahko kaari tasainen, ulkovyö kapenee taaksepäin; ripset valkeat.

Muna pyöreä, ylhäältä hiukan kartiomainen, alapuoli litistynyt; mikropyyliala litteä, koostuu viidestä kuopparenkaasta. Pitkittäisharjanteet vahvemmat kuin kaariritariyökkösellä (C. elocata) ja kulmaritariyökkösellä (C. nupta); niitä on 32–40, joista n. puolet täyspitkiä. Poikkiharjanteita hyvin useita. Väri tasaisen pronssinvihreä.

Toukka tuhkanharmaa tai punertavanharmaa, kyljet hiukan ryppyiset; joka jaokkeen selkäpuolella heikko M:n muotoinen kuvio, usein häipyvä; nystyrät keltaiset; jaokkeen A5 kyttyrä mustahko tai punaruskea, joskus oranssikärkinen; jaokkeen A8 kyttyrässä kaksi suippoa, mustanruskeaa nystyrää; hengitysaukot valkeat, mustareunaiset; kylkien säikeet lyhyet ja harmaat.

Kotelo 23–25 mm, punaruskea, vahvasti vahapeitteinen. Takaruumiin etummaiset jaokkeet vahvasti ryppyiset, niissä pistekuoppia. Jaoke A9 selkäpuolelta pitkittäisuurteinen. Peräpää hiukan kulmikkaasti sivuille ulkoneva. tyvikyttyrät heikot, kremasterin vatsapuolella keskellä vahva poikkikampa, tyvi keskiosasta syvennyt. Peräkärki lähes suorakulmainen. Harjannepintarakenne keskivahva. Sukaset D2 paljon vahvemmat kuin sukaset L1.