Lehtikuusimittari – Eupithecia lariciata

Siipiväli 18–21 mm. Keskiruumiin selässä 2 valkeahkoa poikittaista täplää, joista takareunassa sijaitseva selvä. Takaruumiissa pieniä, mustia selkätäpliä sekä jaokkeissa A4–A6 musta sivujuova.

Etusiivet harmaat, siiven keskellä usein heikko, punaruskea varjo. Poikkiviirut hienot, mustanharmaat, sisempi suorakulmaisesti taittunut keskisarassa, ulomman sisäpuolella pieniä, heikkoja nuolitäpliä, se muodostaa suonen M1 kohdalla terävän kulman ulospäin, siitä etureunaan ulospäin koverana taipumana. Se kiertää etäältä pienen, mustan keskipilkun. Keskivarjo usein vahva, kaksinkertainen, muodostaa hiukan keskipilkun ulko- ja etupuolella terävän kulman ulospäin. Aaltoviiru vahva, tasaisen hampaallinen, ei leventynyt takakulmassa, molemmilta puolilta tummavarjoinen. Takasiivet harmaat; keskipilkku, kaarijuovat ja aaltoviiru heikot.

Muna litteäpohjainen, sen pinnassa samankokoisia, ei kovin syviä, pyöreähköjä kuoppia, joiden reunat ovat vahvasti aaltoilevat, mutta ilman sormia. Väri aluksi valkea, pian keltainen, sitten kellanoranssi.

Toukka solakka, 17–18 mm, keskiruskea, vihreänruskea tai harvemmin lehdenvihreä; selkäjuova kohtalaisen leveä, selvästi pohjaa tummempi, jaokkeissa T1–T3 sen keskellä hieno, vaalea jakoviiru, takapäässä se on hiukan tummempi; sivuselkäjuova hienompi ja hiukan ruskehtavampi; sivujuova harjannemaisesti kohonnut, kapea, vaalea, enimmäkseen valkeahkonkeltainen; vatsa hiukan pohjaa tummempi. Joskus sivuselkä- ja sivujuovan välissä punainen, valkeahkorajainen täplitys.

Kotelo keskisuuri, solakka, 6,8–8,5 mm, tummanruskea, takaruumiissa punaruskeita poikkivöitä ja peräpää; siipiaiheet nahanruskeat tai tummanvihreät. Pintarakenne keskikarkea, siipiaiheet ryppyiset, suonet heikosti havaittavissa. Pistekuoppia myös pro- ja mesonotumissa. Dorsaaliura kapea, matala, sen takareuna tummareunainen, siinä hyvin pieniä ulkonemia, jotka voivat lähes puuttua, joskus keski- ja sivuselkäulkonemat kohtalaisen suurentuneet. Sivuviillos keskisuuri, verrattain matala. Kremaster selkäpuolelta katsottuna tuskin erottuva, yhtä pitkä tai hiukan pitempi kuin tyvensä leveys, pyöristyneen kielimäinen, vahvasti dorsoventraalisesti litistynyt, sivulta katsottuna vatsapuoli usein hiukan kupera. Vatsapuoli tyven läheltä usein syvennyt. Pinnassa rakenteita, varsinkin selkäpuolella tyvipuoliskossa poikkiryppyjä. Sukaset lyhyemmät kuin kremasterin pituus, D2:t suuremmat ja vahvemmat kuin muut. D1:t lähtevät kremasterin keskikohdasta tai sen etupuolelta, Sd1:t suunnilleen D1:ien ja L1:ien puolivälistä, nämä läheltä D2:ia.