Prydlig pärlemorfjäril – Boloria euphrosyne

Siipiväli 34–45 mm. Siivet päältä kellanpunaiset, naaraalla hieman okransävyisemmät, mustatäpläiset; tyvi mustahkokehnäinen. Submarginaalikuutäplät kolmiomaiset. Takasiipien alapuoli kirkkaan tiilenpunainen. Tyven vaaleankeltaisessa täplävyössä yksi hopeatäplä. Keskisarassa musta pilkku, joka on heikompi kuin niittyhopeatäplällä (B. selene), voi joskus puuttua. Diskaalialan vaaleankeltaisessa täplävyössä vain keskimmäinen täplä hopeanvärinen. Postdiskaalialan ruskean ja vaaleankeltaisen värin ero tasaisempi kuin niittyhopeatäplällä. Ulkoreunan hopeiset täplät tiilenpunareunaiset, niiden sisäpuolen submarginaalikuutäplät epäteräviä, ruskehtavia, lähes kolmiomaisia.

Pohjois-Suomessa esiintyy f. geogr. ­­lapponica (Esper, 1798), joka on nimimuotoa pienempi (31–38 mm), tummempi, mustat kuviot yhteensulautuvia.

Luoteis-Lapin tuntureilla esiintyy f. geogr. septentrionalis (Nordström, 1933), joka on kalpeamman kellanpunainen, mustat kuviot sirommat (34–40 mm).

Muna tylpän keilamainen, siinä 17–24 helminauhamaista pitkittäisharjannetta, joista n. 10 ulottuu kärkeen; väri ensin keltainen, myöhemmin ruskehtava.

Toukka 22–25 mm, musta–ruskeanmusta; selässä ja sivuselässä häipyviä, harmahtavia pilkkuja; sivujuova leveä, valkea, joskus hajonnut täpliksi. Joka jaokkeen 2 keskimmäistä scolusta tyvestä rikinkeltaiset, kärjestä mustat, loput scolukset kokonaan mustat; jaokkeen T1 kaksi scolusta eivät muita pitemmät. Pää kiiltävän musta.

Kotelo ruskeanharmaa, tummapilkkuinen; selässä joka jaokkeessa poikittaisia, tummia juomuja, jotka muodostavat kaksoiskaaria; siipiaiheiden keskellä tumma juova. Selkänotko vahva; selän piikit matalia.