Tammitarhakoi – Argyresthia glaucinella

Siipiväli 7,5–9,5 mm. Pieni laji. Pää valkea tai kellertävänvalkea; otsa kiiltävä, valkoisempi. Huulirihmat kellertävät. Tuntosarvet häipyvästi valkeahko- ja tummanokrarenkaiset, scapus valkea tai kellertävänvalkea. Keskiruumis kiiltävän kellertävänvalkea, siipikannet kiiltävän tumman pronssinruskeat. Jalat silkinkiiltoiset, kellertävät; takimmaiset ulkopuolelta harmaakehnäiset. Takaruumis ruskehtavanharmaa, peräpää valkeahko.

Etusiivet violetinruskeat, kellertävänhohtoiset. Dorsaalijuova alle 0,33 kertaa etusiiven levyinen, valkeahko, tumman harmaanruskeariipusteinen. Keskivyö leveä, lähes kohtisuora, etureunaa kohti levenevä, ympäröivää aluetta tummempi; sen ulkopuolella valkeahkoa sirotteisuutta. Ulkoreunan lähellä joitakin valkeahkoja suomuja. Ripset siiven kärjen ympärillä tummat, takakulmassa harmaat. Takasiivet harmaat.

Toukka valkeahko; pää tummanruskea.

Muistuttaa oratuomitarhakoita (A. spinosella), mutta on keskimäärin pienempi ja tummempi.

Koiraan sivulämssän reunoissa lyhyitä sukasia. Vinculumin takareuna lähes suora, sen kulmat pyöristyneet. Aedeaguksessa lukuisia naskalimaisia kornuutteja tiheässä ryhmässä. 8. tergiitin skleriitti vaihteleva (V:n tai Y:n muotoinen).

Naaraan signumin sarvet vaihtelevan paksuiset, sijaitsevat tylpässä kulmassa tai samassa linjassa toisiinsa nähden. Keskilevy on toiselta puolelta pyöreä ja melko suuri, pienempi toiselta puolelta.

Lentää kesä–elokuussa.

Toukka maalis–huhtikuussa.

Lentää päivällä ja yöllä; tulee valolle.

Toukka elää tammella (Quercus robur), koivuilla (Betula) ja hevoskastanjalla (Aesculus hippocastanum); kovertaa kuoressa, havaittavissa punertavien ulostejätöksien perusteella.

Koteloituu kehtoon kuoren alle.

Vanhoissa tuoreissa ja kuivissa lehdoissa, puistoissa.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1987. The British Argyresthiinae and Yponomeutinae. Proceedings and Transactions of the British Entomological and Natural History Society 20(1): 1–26.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Friese, G. 1969. Beiträge zur Insekten-Fauna der DDR: Lepidoptera – Argyresthiidae. Beiträge zur Entomologie 19(7/8): 693–752.

Gershenson, Z. S. 1989. Family Argyresthiidae. Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 2. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 456–472.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Zeller, P. C. 1847. Die Argyresthien. Linnaea Entomologica 2: 234–302, [II].