Tappajakatkalla arvioidaan olevan vakavia suoria ja epäsuoria vaikutuksia uudella levinneisyysalueellaan. Esimerkiksi Euroopassa tehdyt kenttätutkimukset ovat osoittaneet, että makrokokoisten selkärangattomien populaatiokoot ovat pienentyneet tappajakatkan invaasion seurauksena.

Suurikokoinen D. villosus tunnetaan tehokkaana saalistajana, mistä sen lempinimi, ”tappajakatka”, on peräisin. Se voi tappaa tai haavoittaa enemmän saaliseläimiä kuin se kykenee kerralla syömään. Se saalistaa ravinnokseen itseään pienempiä katkalajeja ja sen tiedetään syrjäyttäneen levitessään alkuperäisiä katkoja saattaen ne jopa paikallisesti sukupuuttoon. Esimerkiksi aggressiivisena kilpailijana ja vieraslajina tunnetun tiikerikatkan (Gammarus tigrinus) on havaittu vähentyvän alueilla, joilla tappajakatkaa esiintyy.

Tappajakatkan on havaittu hyökkäävän myös pienten kalojen ja kalanpoikasten kimppuun, minkä vuoksi sitä pidetään uhkana myös vesien selkärankaisyhteisöille. Lisäksi sen epäillään myös mahdollisesti toimivan linnuissa ja kaloissa loisivien väkäkärsämatojen väli-isäntinä, joten levitessään tappajakatkat voisivat myös edesauttaa selkärankaisille haitallisten loisten leviämistä.

Killer shrimp – Dikerogammarus villosus