Petokatka on uusissa elinympäristöissään runsaslukuinen ja käyttää tehokkaasti monenlaista ravintoa hyväkseen. Monista levää syövistä katkoista poiketen laji on myös peto, jonka on todettu tehokkaalla saalistuksella vähentävän tai jopa syrjäyttävän alkuperäislajeja, kuten katkoja ja muita selkärangattomia vesieliöitä. Tehokkaan saalistuksen vuoksi lajille on annettu lempinimeksi tappajakatka.

Petokatka valtaa otollisimmat rantavyöhykkeen habitaatit, jolloin muut lajit joutuvat väistymään. Se pääsee saalislajeihinsa käsiksi myös niiden ahtaissa suojapaikoissa, toisin kuin suurempikokoiset selkärangattomia saalistavat kalat. Lajin runsastuttua muihin lajeihin kohdistuva saalistuspaine on voimakasta.

Petokatkalla arvioidaan olevan vakavia suoria ja epäsuoria vaikutuksia uudella levinneisyysalueellaan. Euroopassa tehdyt kenttätutkimukset ovat osoittaneet, että makrokokoisten selkärangattomien populaatiokoot ovat pienentyneet petokatkainvaasion seurauksena. Petokatka voi tappaa tai haavoittaa enemmän saaliseläimiä kuin se kykenee kerralla syömään. Sen tiedetään syrjäyttäneen levitessään ainakin alkuperäisiä katkoja saattaen ne paikallisesti jopa sukupuuttoon. Aggressiivisena kilpailijana ja meillä vieraslajina esiintyvän tiikerikatkan (Gammarus tigrinus) on esimerkiksi havaittu vähentyvän petokatkan valtaamilla alueilla; samoin petokatka on syrjäyttänyt alkuperäisen Echinogammarus stammeri-katkan Garda-järvellä. Petokatka syö katkojen lisäksi monipuolisesti myös monia muita selkärangattomia, kuten erilaisia hyönteisiä, juotikkaita ja siiroja, sekä kalojen mätiä. Tällä voi olla vaikutuksia lajiston köyhtymisen lisäksi myös vesiekosysteemien toimintaan, kuten kasviaineksen hajotukseen ja ravinteiden kiertoon. Petokatkan on havaittu käyvän myös pienten kalojen ja kalanpoikasten kimppuun, minkä vuoksi sitä pidetään uhkana myös niille. Se voi toimia lohikaloissa loisivien väkäkärsämatojen väli-isäntänä, joten levitessään petokatkat saattavat edesauttaa lohikaloille haitallisten loisten leviämistä.

Petokatka – Dikerogammarus villosus