Canadian beaver (kanadanmajava) – Castor canadensis

Amerikanmajavan alkuperäinen levinneisyysalue on Pohjois-Amerikassa. Suomeen laji tuotiin ja istutettiin tarkoituksellisesti muutamille paikkakunnille vuosina 1933 ja 1937. Tuolloin ei ollut tiedossa se, että Pohjois-Amerikassa elävä majava on eri lajia kuin aiemmin metsästyksen vuoksi sukupuuttoon kuollut euroopanmajava. 

Amerikanmajavia on eniten Etelä-Savossa ja Kainuussa sekä melko runsaasti myös Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Lajia tavataan myös muualla itäisessä ja keskisessä Suomessa. Lapissa sen levinneisyys on laikuittainen painottuen Lapin itäosiin. Lajin levittäytyminen länteen on parhaillaankin käynnissä, ja paikoin se elää jo samoissa vesistöissä euroopanmajavan kanssa.  

Majavakannan kokoa arvioidaan valtakunnallisesti kolmen vuoden välein metsästysseuroille ja hirviseurueille tehdyin kyselyin (nykyisin OmaRiista-sovelluksen kautta). Laskennassa ilmoitetaan syksyllä asuttujen talvipesien määrä, koska kullakin majavaperheellä on vain yksi talvipesä. Kannan kokoarvio saadaan kertomalla ilmoitettujen pesien määrä keskimääräisellä perheyhteisön koolla (2,8−5,2). Syksyn 2020 majavalaskennan perusteella kannan kooksi arvioitiin 10 000−19 000 yksilöä. Kannan koko on säilynyt jotakuinkin ennallaan koko 2000-luvun.  

Majavalajien levinneisyyttä selvitetään majavien syönnöksiltä kerätyistä lastuista tehdyn DNA-analyysin avulla. Menetelmän avulla on viime vuosina onnistuttu kartoittamaan etenkin niitä alueita, joilla molempia lajeja esiintyy lähekkäin. Kriittisimmät alueet ovat Pirkanmaan länsiosat, Etelä-Pohjanmaa sekä osa Lappia (Tervola, Rovaniemi, Ranua, Kittilä). Myös kaakkoisrajalla tavataan molempia lajeja (Simpele, Rautjärvi). Levinneisyystiedot (majavatiheys ja DNA) löytyvät riistahavainnot.fi -sivustolta.