White-backed Woodpecker – Dendrocopos leucotos

Valkoselkätikan levinneisyys ulottuu Skandinaviasta ja Itä-Euroopasta Aasian keskiosiin. Suomessa valkoselkätikan levinneisyys on painottunut maan eteläiseen osaan, erityisesti Hämeen, Savon ja Karjalan alueille. Valkoselkätikka on suomalaisen metsälinnuston vaateliaimpia lajeja, se tarvitsee reviirilleen paljon lahoa lehtipuuta. Valkoselkätikan pesimäkanta taantui jyrkästi vanhojen kaskikoivikoiden vähentyessä ja tehometsätaloudesta johtuva vanhojen lehtimetsien häviäminen. 1980-luvulla maamme pesimäkannaksi arvioitiin 20-30 paria, mutta tehokkaiden suojelutoimien ja idästä saapuneiden vaellusten myötä pesimäkanta kasvoi 2010-luvulle tultaessa noin 180 pariin. Vaikka Suomen pesimäkanta on hieman kasvanut, maailmankannan arvellaan taantuvan juuri tehometsätalouden takia (BirdLife International 2018, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella valkoselkätikka on harvalukuinen, useimpina vuosina lajista tehdään vain yksittäisiä havaintoja. Hyviä vaellussyksyjä havaitaan muutamien vuosien välein, ja ennätysvaellus koettiin syksyllä 2015, jolloin asemalla kaikkiaan havaittujen valkoselkätikkojen määrä moninkertaistui lokakuun aikana. Muutolla laskettiin yhteensä toistasataa yksilöä, joista 37 lukurengastettiin. Huomattava osa kaikista rengastetuista linnuista on naaraita (Lehikoinen ym. 2014). Seuraava voimakkaampi vaellus havaittiin syksyllä 2019, jolloin asemalla havaittiin noin 60 yksilöä. Syysmuuttajien määrän on havaittu vaikuttavan positiivisesti seuraavan kevään asuttujen reviirien määrän (Lehikoinen ym. 2011), joten maamme itäpuolelta saapuu tärkeää täydennystä pesimäkantaamme. Tämän perusteella Haliaksen aineisto on tärkeää Suomea laajemman alueen kannankehityksessä.