Vaaleakirjatäi – Liposcelis decolor

Vaaleakirjatäi (Liposcelis decolor) esiintyy Suomessa ainakin sisätiloissa, mutta ilmeisesti myös luonnonvaraisena.

Vaaleakirjatäi on 1,1-1,3 mm pitkä. Suvulle ominaisesti vaaleakirjatäin pää ja takaruumis ovat litteät, silmät pienet ja reidet paksut. Lajilta tunnetaan myös koiraita ja molemmat sukupuolet ovat siivettömiä. Vaaleakirjatäin pää on valkeahko tai vaalean ruskea ja muu ruumis harmahtava tai huomattavan vaalean ruskea, jopa läpikuultava, mistä laji on saanut sekä suomenkielisen että tieteellisen (decolor = väritön) nimensäkin. Selviä kuviointeja ei ole. Tuntosarvet ovat pitkät ja rihmamaiset. Pistesilmiä on 7.

Vaaleakirjatäi on mahdollisesti luultua yleisempi Suomessa. Laji tunnetaan huonosti myös muualla Euroopassa, sillä sitä on aikaisemmin pidetty samana lajina kuin valjukirjatäitä (L. pearmani). Lajin voi myös sekoittaa kaarnakirjatäihin (L. silvarum). Etelä-Euroopassa laji on tavallinen luonnossa, jossa se esiintyy metsäisissä ympäristöissä muun muassa pienten nisäkkäiden koloissa.  

Koska lajin koiraat ovat harvinaisia, laji lisääntyy todennäköisesti pääsääntöisesti neitseellisesti (partenogeneettisesti).

Vaaleakirjatäi on 1,1-1,3 mm pitkä. Suvulle ominaisesti vaaleakirjatäin pää ja takaruumis ovat litteät, silmät pienet ja reidet paksut. Lajilta tunnetaan myös koiraita ja molemmat sukupuolet ovat siivettömiä. Vaaleakirjatäin pää on valkeahko tai vaalean ruskea ja muu ruumis harmahtava tai huomattavan vaalean ruskea, jopa läpikuultava, mistä laji on saanut sekä suomenkielisen että tieteellisen (decolor = väritön) nimensäkin. Selviä kuviointeja ei ole. Tuntosarvet ovat pitkät ja rihmamaiset. Pistesilmiä on 7.

Voi sekoittaa: valjukirjatäi (Liposcelis pearmani) ja kaarnakirjatäi (L. silvarum). Vaaleakirjatäi ja valjukirjatäi katsottiin aikaisemmin lajin L. simulans eri värimuodoiksi (var.). Alun perin vaaleakirjatäi kuvattiin lajin L. bicoloratus (kaksivärinen) värittömäksi muodoksi (var.). Kaarnakirjatäi on saman näköinen, mutta selvästi tummempi ja vain luonnossa esiintyvä kirjatäilaji.

Laji on todennäköisesti havaittua yleisempi ja laajalle levinneempi laji ja esiintyy mahdollisesti Suomessa myös luonnonvaraisena.

Laji on kosmopoliitti.  

Koska lajin koiraat ovat harvinaisia, laji lisääntyy todennäköisesti pääsääntöisesti neitseellisesti (partenogeneettisesti).

Kuten muillakin jäytiäisillä (Psocoptera) muodonmuutos on vähittäinen. Nuoruusvaiheet (toukat eli nymfit) ovat munasta kuoriuduttuaan aikuisen näköisiä, mutta pienempiä. Yksilön koko kasvaa useiden nahanluontien kautta kohti sukukypsää täysikokoista aikuista.

Kuten muutkin jäytiäiset (Psocoptera) vaaleakirjatäi käyttää ravintonaan esimerkiksi leviä, sienirihmastoja (homeita), hiivoja ja muiden hyönteisten munia.

Vaaleakirjatäi on todennäköisesti luultua yleisempi Suomessa ja se esiintyy todennäköisesti Suomessa myös luonnonvaraisena. Laji tunnetaan huonosti myös muualla Euroopassa, mutta ainakin Etelä-Euroopassa laji on tavallinen luonnossa, jossa se esiintyy metsäisissä ympäristöissä muun muassa pienten nisäkkäiden koloissa. 

Chinery, M.1978. Pohjois-Euroopan hyönteiset. — Kustannusosakeyhtiö Tammi. 353 s.

Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. — Otava. 290 s.

Svensson, B. W. & Hall, K. 2010. Nationalnyckeln till Sveriges flora ock fauna. Stövsländor. Psocoptera. ArtDatabanken, SLU, Uppsala.

Vaaleakirjatäi: Laji on vaalean läpikuultava tai värittymätön (decolor).