Sukakirjatäi – Liposcelis brunnea

Sukakirjatäi (Liposcelis brunnea) esiintyy Suomessa vain sisätiloissa.

Sukakirjatäi on 1,15-1,40 mm pitkä. Suvulle ominaisesti sukakirjatäin pää ja takaruumis ovat litteät, silmät pienet ja reidet paksut. Lajilta tunnetaan myös koiraita ja molemmat sukupuolet ovat siivettömiä. Sukakirjatäin pään ja ruumiin väritys on vaihtelevan tummemman kellertävän ruskea, pään ja takaruumiin jaokkeiden reunojen ollessa astetta tummempia. Selviä kuviointeja ei ole. Takaruumiin kärjessä on kaksi pitkää sukasta, joiden mukaan laji on saanut nimensäkin. Tuntosarvet ovat pitkät ja rihmamaiset. Pistesilmiä on 5-7, yleensä 7.

Sukakirjatäi on tavattu Suomesta vain muutamia kertoja, mutta se on mahdollisesti luultua yleisempi. Laji kaipaa ilmeisesti hieman kosteampaa elinympäristöä kuin esimerkiksi viljakirjatäi. Euroopassa laji on sisätilojen laji, mutta Välimerellä sitä voi tavata jo luonnosta muun muassa puiden kaarnan alta ja linnunpesistä.

Koska lajin koiraat ovat harvinaisia, laji lisääntyy todennäköisesti pääsääntöisesti neitseellisesti (partenogeneettisesti).

Sukakirjatäi on 1,15-1,40 mm pitkä. Suvulle ominaisesti sukakirjatäin pää ja takaruumis ovat litteät, silmät pienet ja reidet paksut. Lajilta tunnetaan myös koiraita ja molemmat sukupuolet ovat siivettömiä. Sukakirjatäin pään ja ruumiin väritys on vaihtelevan tummemman kellertävän ruskea, pään ja takaruumiin jaokkeiden reunojen ollessa astetta tummempia. Selviä kuviointeja ei ole. Takaruumiin kärjessä on kaksi pitkää sukasta, joiden mukaan laji on saanut nimensäkin. Tuntosarvet ovat pitkät ja rihmamaiset. Pistesilmiä on 5-7, yleensä 7.

Voi sekoittaa: Laji on helpohko tuntea peräpään kahdesta pitkästä sukasesta, eikä sillä ole selvää lajiparia Suomessa kirjatäiden (Liposcelis) joukossa.

Lajin levinneisyyttä Suomessa ei tiedetä, sillä siitä on vain muutamia havaintoja. Laji on kuitenkin todennäköisesti luultua yleisempi ja laajalle levinneempi.

Laji on kosmopoliitti. Se esiintyy ainakin Euroopassa, Välimeren maissa, Pohjois-Amerikassa ja Etelä-Afrikassa.

Koska lajin koiraat ovat harvinaisia, laji lisääntyy todennäköisesti pääsääntöisesti neitseellisesti (partenogeneettisesti).

Kuten muillakin jäytiäisillä (Psocoptera) muodonmuutos on vähittäinen. Nuoruusvaiheet (toukat eli nymfit) ovat munasta kuoriuduttuaan aikuisen näköisiä, mutta pienempiä. Yksilön koko kasvaa useiden nahanluontien kautta kohti sukukypsää täysikokoista aikuista.

Kuten muutkin jäytiäiset (Psocoptera) sukakirjatäi käyttää ravintonaan esimerkiksi leviä, sienirihmastoja (homeita), hiivoja ja muiden hyönteisten munia.

Suomessa ja suuressa osassa Eurooppaa sukakirjatäi on sisätilojen laji, mutta sitä on tavattu Välimeren alueella luonnosta puiden kaarnan alta ja lintujen pesistä.

Chinery, M.1978. Pohjois-Euroopan hyönteiset. — Kustannusosakeyhtiö Tammi. 353 s.

Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. — Otava. 290 s.

Svensson, B. W. & Hall, K. 2010. Nationalnyckeln till Sveriges flora ock fauna. Stövsländor. Psocoptera. ArtDatabanken, SLU, Uppsala.

Sukakirjatäi: Laji on saanut nimensä takaruumiin kärjen kahdesta pidemmästä sukasesta.