Ischnura

Ischnura-lajit ovat keskikokoisia tai pieniä, usein ulkonäöltään vaihtelevia tytönkorentoja. Suvun lajit elävät lähinnä erilaisten seisovien vesien rannoilla.

Lisätietoja Biologia-välilehdellä

Suomessa tavattavien lajien silmäntaustäplät ovat pyöreät, siipitäplä on kaksivärinen ja naaraiden takaruumiin 8. jaokkeen alapuolella on oka. Takaruumis on päältä yleensä suurimmaksi osaksi tumma, minkä vuoksi koiraiden takaruumiin 9. jaokkeen tienoilla oleva vaalea alue erottuu selvästi. Lisäksi useimpien lajien koiraiden perälisäkkeet ovat selvästi haarautuneet. Monelta lajilta tunnetaan eri värimuotoja.

Maailmanlaajuisesti lajeja tunnetaan yli 70. Etelämannerta lukuun ottamatta suku on levinnyt kaikille mantereille ja monille valtamerten saarille.

Koiraat pitävät reviiriä istuen ranta- ja vesikasveilla ja ajaen pois liian lähelle tulevia muita koiraita. Naaraan havainnut koiras pyrkii nopeasti muodostamaan parittelurenkaan tarttumalla perälisäkkeillään kiinni naaraan niskasta. 

Ischnura-lajien parittelurengas hajoaa tandemiksi verrattain harvoin. Parittelun kesto vaihtelee lajikohtaisesti muutamasta minuutista useisiin tunteihin. 

Muninta tapahtuu vedenpinnan tasossa vesikasvien varsille tai kelluvaan kasvimateriaaliin. Suvulle tyypillistä on, ettei koiras ole tandem-asennossa naaraan muniessa. Monien muiden hentosudenkorentojen tavoin naaras voi muniessaan kävellä vesikasvin vartta pitkin kokonaan pinnan alapuolelle. 

Ischnura hastata lisääntyy Azoreilla hedelmöittymättömistä munista ollen ainoa tunnettu partenogeneettisesti lisääntyvä sudenkorentolaji. 

Munista kuoriutuvat toukat talvehtivat ja kuoriutuvat aikuisiksi loppukeväästä alkaen. Aikuisten lentokausi voi kattaa Suomessa koko kesän, mutta kesän mittaan yksilömäärissä voi olla suurta paikallista ja ajallista vaihtelua. Päälentokausi ajoittuu molemmilla Suomessa tavattavilla lajeilla kesäkuuhun ja heinäkuun alkuun.

Pohjoisessa toukkakehitys voi olla kaksivuotinen, mutta monilla lämpimien alueiden lajeilla kehitys munasta aikuiseksi voi kestää jopa alle kaksi kuukautta. Nopea toukkakehitys mahdollistaa laajemman  levittäytymisen ja kausikuivien lampareiden hyödyntämisen lisääntymispaikkoina.

Eräät lajit selviytyvät toukkana jopa kuivuneiden lampareiden kosteassa pohjamateriaalissa (Paulson 2009, 113).

Toukat saalistavat selkärangattomia eläimiä ja väijyvät niitä vesikasvien tai suojaisan pohjamateriaalin seassa. 

Aikuiset tekevät tähystyspaikoiltaan pyrähdyksiä ilmassa lentävien hyönteisten perään. Siipiä pidetään levossa yleensä kiinni.

Ischnura-lajit viihtyvät tyypillisesti matalissa ja runsaskasvustoisissa lammissa. Monet lajeista voivat ilmestyä vastamuodostuneisiin elinympäristöihin, kuten puutarhalampiin tai rakennustyömaiden reunaojiin. Suomen oloissa maamme kaksi lajia suosivat lämpimiä seisovia tai hitaasti virtaavia vesiä. Maailmalla sukuun kuuluu sekä tiettyihin elinympäristöihin erikoistuneita lajeja että elinympäristövaatimuksiltaan väljiä ja ihmistoiminnan aiheuttamaa vesistöjen kuormitusta varsin hyvin kestäviä lajeja. Eräiden lajien on todettu sietävän myös suolapitoisia vesiä (esim. Theischinger & Hawking 2006, 96). Suomessakin tavattava hoikkatytönkorento (Ischnura elegans) lisääntyy muun muassa vähäsuolaisissa Itämeren lahdissa.

Paulson, D. 2009: Dragonflies and Damselflies of the West. Princeton University Press. Princeton, New Jersey, USA.

Theischinger, G. & Hawking, J. 2006: The complete field guide to dragonflies of Australia. CSIRO Publishing, Collingwood, Victoria, Australia.