Erikoistunut laji

Tarhakimalaisella on erittäin pitkä kieli, kuningattarella jopa 20 mm. Tämän ansiosta se suosii monista muista kimalaisista poiketen hyvin syvätorvisia kukkakasveja. Se on siten kimalaiseksi ravinnonkäytöltään varsin erikoistunut.

Etelämpänä Euroopassa tarhakimalainen on paikoin harvinaistunut, ja tämän syyksi on arveltu juuri syväkukkaisten mesikasvilajien vähenemistä. Erikoistuminen onkin monesti lajin kannalta riski, jos niiden elinympäristö merkittävästi muuttuu.

Maatalous

Tarhakimalainen ja muutamat muut pitkäkieliset kimalaiset pölyttävät mm. puna-apilaa, joka on tärkeä rehukasvi. Ruotsissa jaTanskassa on havaittu puna-apilan siementuotannon heikentyneen viimeisen vuosisadan aikana. Samaan aikaan tarhakimalainen ja muutamat sen lähilajit ovat harvinaistuneet alueilla tuntuvasti. Tätä pidetään ainakin yhtenä syynä puna-apilan heikentyneeseen siementuottoon. Tämä havainto tuo näkyväksi sen, että kimalaiset ja muut pölyttäjät ovat maataloudelle hyvin tärkeä voimavara.

Tiesitkö tämän?

Suuresti tarhakimalaista muistuttava uralinkimalainen on maassamme uusi tulokas, joka levittäytyi meille kaakosta vasta 2000-luvun alussa. Uralinkimalainen viihtyy erityisesti avoimissa kulttuuriympäristöissä, avoimilla joutomailla ja kesantopelloilla. Sitä tapaakin helpoimmin esim. Helsingin seudulta, myös aivan rakennetuilta alueilta.

Useimmat kimalaislajit selviävät ylipäätään varsin hyvin rakennetuissa ympäristöissä, sillä niille kelpaavat hyvin monenlaiset mesikasvit ja sopivia pesäpaikkojakin on yleensä runsaasti tarjolla.

Small garden bumblebee – Bombus hortorum