Suomen Lajitietokeskukseen on tallennettu marraskuuhun 2024 mennessä peräti 52 miljoonaa havaintoa 583 eri aineistosta. Havaintomäärä on viime vuosina kasvanut noin neljän miljoonan vuosivauhtia, mikä kertoo sekä tiedonkeruun tehostumisesta että laajasta osallistumisesta. Tässä kirjoituksessa kuvataan, millaisista havainnoista Lajitietokeskuksen aineistot koostuvat. 

Lajitietokeskuksen havainnot ovat peräisin monipuolisista lähteistä, jotka kattavat niin tieteelliset kokoelmat kuin kansalaisten tekemät havainnot. Mukana on museokokoelmia, joita hallinnoidaan Kotka-kokoelmanhallintajärjestelmän avulla, ympäristöhallinnon keräämiä tietoja, pitkäaikaisia seuranta-aineistoja, sekä kansalaistieteeseen perustuvia havaintoja ja harrastajien ylläpitämiä kokoelmatietokantoja. Kun aineisto tallennetaan Lajitietokeskukseen, aineistolle määritetään jokin laatuluokka kolmiportaisesta laatuluokituksesta: ammattiaineisto, asiantuntevat harrastajat tai kansalaishavainnot.

Havaintojen ajallinen jakauma on laaja, ulottuen aina 1700-luvulle asti. Vaikka vanhimmat havainnot ovat arvokkaita historiallisia tietoja, valtaosa tiedoista on kertynyt vuoden 1990 jälkeen. Lajitietokeskukseen tallennettujen havaintojen tilastoja voi selata havaintohaku-osion Tilastot-välilehdellä.

Vanhempien havaintojen paikkatiedon koordinaattien tarkkuus ei ymmärrettävästi ole voinut olla kovin tarkka – aiemmin havaintojen sijainti saatettiin kirjata vain paikkakunnan tasolla, koska tarkempia menetelmiä ei ollut saatavilla. Nykyään gps-laitteiden ja älypuhelinten ansiosta havaintojen sijainti voidaan tallentaa pistemäisesti, mikä parantaa tiedon tarkkuutta huomattavasti. Jos haluaa käyttöönsä vain sellaiset havainnot, joihin on tallennettu koordinaatit jo havaintohetkellä, Laji.fi-portaalissa on mahdollista rajata hakua tämän perusteella. 

Monissa Suomen luonnontieteellisissä seurannoissa käytetään ruutukartoitusta, joka perustuu yhtenäiskoordinaatistoon. Tässä menetelmässä Suomi on jaettu tasakokoisiin neliönmuotoisiin ruutuihin, yleisimmin kooltaan 10 km x 10 km. Tämä aluejako on käytössä muun muassa parhaillaan käynnissä olevassa Suomen 4. lintuatlaksessa. 

Ruutuihin perustuvissa seurannoissa ei välttämättä kerätä tarkkaa pistemäistä paikkatietoa yksittäisistä havaintopisteistä, vaan lajin esiintyminen kirjataan ruudun sisällä. Tämä menetelmä on hyödyllinen, kun tavoitteena on kartoittaa lajin levinneisyys laajalla maantieteellisellä alueella. Tällöin tarkat pistemäiset koordinaatit eivät ole välttämättömiä, vaan riittää tieto lajin esiintymisestä tietyssä ruudussa. 

Yhtenäiskoordinaatisto mahdollistaa myös seurantojen vertailtavuuden eri aikakausina ja eri tutkimusten välillä. Tämä helpottaa laajemman kuvan muodostamista lajin levinneisyydestä ja sen muutoksista ajan myötä. Esimerkiksi lintuatlas-hankkeissa samaa ruutujakoa on käytetty useissa kartoituksissa, mikä tekee lajiston muutosten seuraamisesta helpompaa pitkällä aikavälillä.

Aluemaisten havaintojen osalta, oli kyse sitten kunnasta, kartoitusruudusta tai muusta alueesta, Laji.fi-portaalin havaintokartalla näkyy sijaintina havainnon alueen keskipiste. Havainnon tarkkuus esitetään karttaikonina. Tarkempi aluerajaus on nähtävissä havainnon tiedoissa. 

Lajitietokeskuksen pääperiaatteena on jakaa lajitiedot avoimesti kaikkien saataville Laji.fi-portaalissa. Luonnonsuojelulain ja julkisuuslain säädösten vuoksi sensitiiviseksi luokiteltujen lajien havaintojen tarkkoja sijaintitietoja ei kuitenkaan voida jakaa avoimesti. Suomen Lajitietokeskuksen viranomaistyöryhmän ohjauksessa on määritetty lajikohtaisesti, missä tapauksissa havaintojen paikkatietoja karkeistetaan tai salataan. Jokaiselle lajille on määritelty karkeistamisen syy (esimerkiksi vaino, keräys tai häirintä) sekä karkeistamisen tarkkuus, alue ja ajanjakso. Myös sensitiivisten lajien osalta alkuperäiset, karkeistamattomat tiedot ovat kuitenkin viranomaisten saatavilla päätöksenteon tueksi.  

Lajitietokeskukseen havaintoja tallentavat käyttäjät voivat itse valita, haluavatko he karkeistaa havaintojensa julkiset sijaintitiedot 10 km x 10 km tarkkuudelle. Myös tutkimusaineistot voidaan karkeistaa määräajaksi, jolloin tutkijalla on mahdollisuus hyödyntää keräämäänsä dataa ennen sen tarkempaa julkaisua. Karkeistettujen havaintojen tarkat sijainnit ovat kuitenkin tallessa, viranomaistyössä käytettävissä sekä pyydettävissä aineistopyyntöjärjestemän kautta, mikäli ne on luovutettu Lajitietokeskukselle.

Lajitietokeskuksen aineistoja hyödyntävät voivat rajata hakunsa monin eri tavoin, esimerkiksi paikkatiedon tarkkuuden tai havaintoaineiston tyypin mukaan. Jotta samoja hakuehtoja ei tarvitse valita erikseen joka kerta, käyttäjä voi tallentaa omat hakuehtonsa selaimen kirjanmerkiksi. Lisäksi käytettävissä on valmiiksi laadittu oletushaku, ns. Virva-haku, joka on suunniteltu erityisesti viranomaistyön tarpeisiin.