Keltaritariyökkönen – Catocala fulminea

Siipiväli 49–54 mm. Etusiivet valkeahkonharmaat, okranharmaat tai liilanharmaat; tyvisarake savuisen oliivinruskea, ulospäin tummeneva. Sisempi poikkiviiru muodostaa leveän, suoran, mustan viivan etureunasta siipitaitteeseen, sitten aaltoileva ja kapeampi. Ulompi poikkiviiru musta, vahvasti sahahampainen, tekee syvän mutkan kohti munuaistäplän takareunaa; sen ulkopuolella ruskea ja sitten vaalea varjo. Munuaistäplä kapea, keskeltä ruskea, sisä- ja ulkoreuna harmaat; sen ulkopuolella sametinmusta alue, joka jatkuu suonia pitkin ulompaan poikkiviiruun; alue sen ulkopuolella ja takana hajanaisesti oliivinruskea. Aaltoviiru tuskin näkyvä. Ulkoreunassa epäsäännöllinen, ruskea varjo kärjen takapuolella. Takasiivet keltaiset, ulompi tumma vyö katkeava, sisempi silmukkamainen.

Muna litistyneen puolipallomainen; mikropyyliala kupera; sivupinnalla lukuisia matalia nystyjä. Väri ensin tummanvihreä; keväällä mustanruskea, hieman kiiltävä.

Toukka tuhkanharmaa tai tummanruskea, nystyrät silmiinpistävät, ruskeat; jaokkeen A5 kyttyrä kehittynyt pitkäksi, ruskeaksi, suipoksi sarveksi; jaokkeiden A1 ja A8 nystyröiden taempi pari pidentynyt silmäänpistäviksi nipukoiksi. Pää ruumiin värinen, siinä musta rengasvyö.

Kotelo 20–26 mm, verrattain tumma, vahvasti vahapeitteinen. Takaruumiin etummaisissa jaokkeissa pistekuoppia, muuten pintarakenne varsin hieno. Metanotumin frontolateraaliset läpät verrattain tylpät. Jaoke A10 selkäpuolelta tyvestä suunnilleen keskikohtaan pitkittäin, sitten epäsäännöllisen verkkomaisesti harjanteinen. Kremaster ohut ja varsin karkeasti harjanteinen; tyvikyttyrät keskikokoiset. Peräpää tylppä. Sukaset D2 verrattain pitkät, sukaset L1 lähes yhtä paksut, mutta selvästi lyhyemmät.