Haapanorsu – Gastropacha populifolia

Siipiväli ♂ 48–58 mm, ♀ 72–83 mm. Tuntosarvet ruskeat–liilanruskeat. Ruumis punertavan ruskeankeltainen, keskiruumiissa usein mustahko keskijuova.

Etusiivet kapeammat kuin pihlajanorsulla (G. quercifolia), punertavan ruskeankeltaiset. Tyvisarakkeen etureuna kapealti mustahko. Poikkiviirut leveälti kaksinkertaiset, muodostuvat, samoin kuin aaltoviiru, mustahkoista puolikuista. Keskitäplä pieni, musta. Takasiivet punertavan ruskeankeltaiset, niissä joitakin diffuuseja varjostuksia, jotka ulottuvat etureunasta vain siiven keskilinjaan; etureunassa usein oranssihtavaa sävyä.

Muna heikosti ovaali. Väri harmaanvalkea, jossa epäsymmetrinen, vihreä norokuvio.

Toukka 80–90 mm, punertavanharmaa–tuhkanharmaa–vaaleanharmaa, tummasirotteinen; selässä parittain tummia, viistoja laikkuja. karvoitus selässä mustaa, sivuilla valkeahkonharmaata, nystyröissä joitakin pitkiä, mustia karvoja. Jaokkeen T2 ornamenttilaikku musta, T3:n ornamenttilaikku vaaleampi, mustareunainen. Jaokkeen A8 kohouma kupolimainen, siinä 2 pientä nystyrää. Pää harmaa.

Kotelo vanttera, 25–37 mm, mustanruskea, valkeanharmaajauhoinen, harjakset vaaleat. Kremaster ei kehittynyt; takapää pyöristynyt, siinä useita lyhyitä sukasia.

Lentää kesäkuun lopulta elokuun alkupuolelle.

Toukka elokuusta touko–kesäkuun vaihteeseen; talvehtii nuorena.

Lentää yöllä; tulee valolle (naaraat huonommin).

Toukka elää haavalla (Populus tremula) ja pajuilla (Salix). Talvehtimisen jälkeen yöaktiivinen; lepää päivällä painautuneena puiden runkoa tai oksia vasten.

Koteloituu sukkulamaiseen, harmaaseen tai harmaanruskeaan, karvojensekaiseen kotelokoppaan yhteenkehrättyjen lehtien ja oksien väliin puun latvustoon, joskus alemmas rungolle.

Lehti- ja sekametsissä, puutarhoissa.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Moth Dissection UK

Suomen Perhostutkijain Seura

Svenska fjärilar

Grünberg, K. 1911. Family: Lasiocampidae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the hitherto known Macrolepidoptera edited in collaboration with well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Fauna. 2. Volume: The Palearctic Bombyces & Sphinges. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S. 149–180.

von Heinemann, H. 1859. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Erste Abtheilung. Grossschmetterlinge. Friedrich Vieweg und Sohn, Braunschweig. 848 s.

Hydén, N., Jilg, K. & Östman, T. 2006. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare / Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 480 s.

Marttila, O. et al. 1996. Suomen kiitäjät ja kehrääjät. Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 384 s.

Spuler, A. 1908. Die Schmetterlinge Europas. I. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. CXXVII, 385 s.