Pihlajanorsu – Gastropacha quercifolia

Siipiväli ♂ 50–57 mm, ♀ 60–81 mm. Tuntosarvet punaruskeat. Ruumis ruosteenruskea, tavallisesti enemmän tai vähemmän mustansinisen sävyinen. Keskiruumiissa usein hieno, tumma selkäjuova.

Etusiivet ruosteenruskeat, siniharmaakehnäiset, etureunasta mustahkonsekaiset. Poikkiviirut ja aaltoviiru mustahkonharmaat; sisempi poikkiviiru aaltoileva, ulompi poikkiviiru ja aaltoviiru muodostuvat kuutavista täplistä. Keskitäplä pieni, mustahkonharmaa. Takasiivet kuten etusiivet, mutta poikkiviirut diffuusit, suorat. Etureunan alue ruosteenvärinen. Molempien siipiparien ripset vaaleahkot.

Muna ovaali, ylä- ja alapuolelta litistynyt; väri valkeahko, vihreätäpläinen ja -vöinen.

Toukka 75–90 mm, harmaa tai ruskeanharmaa; selässä vaaleampia ja tummempia, viistoja kuvioita. Jaokkeiden T3 ja A1 etuosassa valkeahkot selkäkuviot. Jaokkeiden T2 ja T3 ornamenttilaikuissa runsaasti metallinkiiltoisia, sinimustia, lyhyitä, suomumaisia sukasia. Selän nystyrät ruskeat tai ruosteenpunaiset. Jaokkeen A8 kohouma suippo, kartiomainen. Vatsa tummanruskea, mustatäpläinen. Karvoitus selkäpuolella melko harvaa, lyhyttä, mustaa; sivuilla pitempää, vaaleaa. Sivukäsnien päissä lyhyiden karvojen tupsu. Pää harmaanruskea, ruskeajuovainen.

Kotelo vanttera, 30–47 mm, tumman punaruskea–mustanruskea, valko-sinijauhoinen. Päässä ja keskiruumiissa punakeltaisia, hienoja harjaksia. Kremaster ei kehittynyt, takapää pyöristynyt, siinä lyhyitä sukasia.

Lentää kesäkuun lopulta heinäkuun loppuun.

Toukka elo–kesäkuussa; talvehtii pienenä tai keskenkasvuisena.

Lentää yöllä; tulee valolle (naaraat huonommin).

Toukka elää enimmäkseen puuvartisilla ruusukasveilla (Rosaceae) ja pajukasveilla (Salicaceae), kuten pihlajalla (Sorbus aucuparia), omenapuulla (Malus domestica) ja raidalla (Salix caprea), myös korpipaatsamalla (Frangula alnus). Toukkia löytyy parhaiten yöllä otsalampun valossa. Päivisin ne ovat painautuneina puiden oksia vasten ja ovat vaikeita havaita suojavärin takia.

Koteloituu pitkänomaiseen, sukkulamaiseen, likaisenharmaaseen, karvojensekaiseen kotelokoppaan oksalle, rungolle tai kasvillisuuteen ravintokasvin vierelle.

Pensaikkoisissa kosteikoissa ja niiden reunamilla, vesaikoissa, soilla, hedelmätarhoissa.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Moth Dissection UK

Suomen Perhostutkijain Seura

Svenska fjärilar

Grünberg, K. 1911. Family: Lasiocampidae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the hitherto known Macrolepidoptera edited in collaboration with well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Fauna. 2. Volume: The Palearctic Bombyces & Sphinges. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S. 149–180.

Hydén, N., Jilg, K. & Östman, T. 2006. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare / Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 480 s.

Klöcker, A. 1909. Sommerfugle. II. Natsommerfugle. I. Del. Danmarks Fauna 7. 118, [XVI] s.

Marttila, O. et al. 1996. Suomen kiitäjät ja kehrääjät. Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 384 s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Porter, J. 2010. Colour identification guide to caterpillars of the British Isles. Apollo Books, Stenstrup. 275, [49] s.

Sundell, P. R. et al. 2004. Siikalahden luonnonsuojelualueen perhoset ja vesiperhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 146. 62 s.