Tammikehrääjä – Lasiocampa quercus

Siipiväli ♂ 58–70 mm, ♀ 68–89 mm. Tuntosarvet okrankeltaiset–ruskeat, koiraan kampahampaat ruskeat. Sukupuolidimorfinen laji.

♂: Ruumis ja siivet kastanjanruskeat. Keskitäplä valkea, tummareunainen. Keskikohdan ulkopuolella mutkainen, okrankeltainen poikkivyö, jonka leveys vaihtelee. Takasiivet ilman keskitäplää; poikkivyö ja ripset okrankeltaiset.

♀: Ruumis ja siivet okrat–vaalean punertavanruskeat. Keskitäplä valkea, mustahkonruskeareunainen. Poikkivyö vaaleankeltainen, sisäpuolelta tummareunainen, ulkopuolelta diffuusi. Takasiivet ilman keskitäplää; poikkivyö ja ripset vaaleankeltaiset.

Muna ovaali, kiiltävä; väri likaisenvalkea–beesinruskea, mikropyyli ruskea, pinnassa sirotellusti diffuusirajaisia, usein yhteensulautuneita, ruosteenkeltaisia–ruskeita laikkuja.

Toukka nuorena musta; selässä rivi säännöllisiä, nelikulmaisia, tummankeltaisia täpliä; jaokkeiden välit sinertävät. Täysikasvuinen toukka 65–80 mm, mustanharmaa; jaokkeiden välit leveälti sametinmustat; jaokkeiden T2 ja T3 sivuselässä valkea pilkku. Sivujuova jakautunut valkeiksi viivoiksi, sen alapuolella takaruumiin jaokkeissa usein rivi viistoja, valkeahkoja täpliä. Karvoitus melko pitkää, tiheää, selässä vaaleanharmaata, sivuilla vaaleanruskeaa; hupakarvoitus kellanharmaata–kullanväristä. Käsnäjalat ruosteenpunaiset. Hengitysaukot valkeat. Pää harmaanruskea–ruosteenruskea, mustahkokuvioinen.

Kotelo vanttera, 26–31 mm, tumman puna-, purppuran- tai mustanruskea. Kremaster pyöristynyt, siinä vahvoja sukasia.

Lentää kesäkuun alkupuolelta heinäkuun loppupuolelle.

Toukka heinäkuusta seuraavan vuoden syyskuuhun; talvehtii keskenkasvuisena ja toisen kerran kotelona.

Yksipolvisen muodon toukka syys–kesäkuussa; talvehtii keskenkasvuisena.

Koiras lentää päivällä (lento nopeaa ja mutkittelevaa); naaras lentää sekä päivällä että yöllä ja tulee valolle.

Toukka polyfagi, elää lehtipuilla, pensailla ja varvuilla, kuten koivuilla (Betula), pajuilla (Salix), harmaalepällä (Alnus incana), haavalla (Populus tremula), vadelmalla (Rubus idaeus), kanervalla (Calluna vulgaris), mustikalla (Vaccinium myrtillus) ja juolukalla (V. uliginosum).

Koteloituu liereään, lovaan, ruskeaan tai ruskeankeltaiseen ja kestävään kotelokoppaan karikkeeseen maahan tai oksille. Kotelokopan pituus on 30–36 mm, ja siinä on paljon toukkien lyhyitä huopakarvoja, mikä antaa sille kellertävän, hyvin karkean pinnan.

Nummilla, soilla, metsänreunoilla, hakkuuaukioilla.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Moth Dissection UK

Suomen Perhostutkijain Seura

Svenska fjärilar

Grünberg, K. 1911. Family: Lasiocampidae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the hitherto known Macrolepidoptera edited in collaboration with well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Fauna. 2. Volume: The Palearctic Bombyces & Sphinges. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S. 149–180.

Hydén, N., Jilg, K. & Östman, T. 2006. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare / Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 480 s.

Klöcker, A. 1909. Sommerfugle. II. Natsommerfugle. I. Del. Danmarks Fauna 7. 118, [XVI] s.

Marttila, O. et al. 1996. Suomen kiitäjät ja kehrääjät. Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 384 s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Peyron, J. 1909. Zur Morphologie der Skandinavischen Schmetterlingseier. Kungliga Svenska Vetenskapsakademiens Handlingar 44(1): 1–304, [1–10].

Porter, J. 2010. Colour identification guide to caterpillars of the British Isles. Apollo Books, Stenstrup. 275, [49] s.

Pöyry, J. 2001. Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Etelä-Suomessa. Julk.: Aapala, K. (toim.): Soidensuojelualueverkon arviointi. Suomen ympäristö 490: 213–257. Helsinki.