Lasiocampa

Suuria tai keskikokoisia karvakehrääjiä. Otsassa usein sarvimainen kohouma. Silmät edestä kaljut, takaa ohutkarvaiset. Tuntosarvien kampahampaat koirailla pitkät, naarailla lyhyet. Huulirihmat lyhyet. Takasiipien suonet Sc+R ja Rs lähtevät tyvisaran kärjestä; tyvisarka pitkä, ulottuu keskisaran keskikohdan yli, ilman selviä humeraalisuonia. Poikkisuoni tasaisen paksu.

Toukkien selässä ja sivuilla pitkien karvojen välissä lyhyttä huopakarvoitusta, joka muodostaa enemmän tai vähemmän selviä poikkivöitä.

Koiraiden 8. sterniitti suuri ja hyvin kehittynyt. Uncus surkastunut. Saccus pienentynyt yhdeksi haaraksi. Aedeagus suippo, siinä pieniä kornuutteja.

Naaraiden takimmaiset apofyysit lyhyet. Ostium yksinkertainen.

Toukat elävät lehtipuilla, pensailla, varvuilla ja ruohoilla.

Aurivillius, C. 1894. Die palaearktischen Gattungen der Lasiocampiden, Striphnopterygiden und Megalopygiden. Deutsche Entomologische Zeitschrift "Iris" 7: 121–192, [III–IV].

Grünberg, K. 1911. Family: Lasiocampidae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the hitherto known Macrolepidoptera edited in collaboration with well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Fauna. 2. Volume: The Palearctic Bombyces & Sphinges. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S. 149–180.

Klöcker, A. 1909. Sommerfugle. II. Natsommerfugle. I. Del. Danmarks Fauna 7. 118, [XVI] s.

Marttila, O. et al. 1996. Suomen kiitäjät ja kehrääjät. Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 384 s.

Pierce, F. N. & Beirne, B. P. 1938. The genitalia of the British Rhopalocera and the larger moths. An account of the morphology of the male clasping organs and the corresponding organs of the female. Oundle, Northants. xiv, [15]–66, [XXI] s.