Ojakoisa (purokoisa) – Parapoynx stratiotata

Siipiväli 21-30 mm. Naaras on suurempi kuin koiras. Koiraan etusiivet valkeahkot, enemmän tai vähemmän vaalean kellanruskeakehnäiset. Poikkiviirut valkeat; ulompi aaltoileva, sisäpuolelta leveälti tummanruskeavarjoinen; sisempi epäselvä, ulkopuolelta tummavarjoinen. Munuaistäplä valkea, mustanruskeareunainen. Ulkosarakkeessa toisinaan 1-2 tummaa poikkijuovaa. Naaraan etusiivissä sama kuviointi kuin koiraalla, mutta epäselvempää ja vaalean - tumman kellanruskeaa kehnää laajemmin. Molempien sukupuolien takasiivet valkeahkot, niissä leveä, tumman harmaanruskea, mutkitteleva ulompi poikkiviiru; sen sisäpuolella heikko, usein täpliksi hajonnut samanvärinen poikkiviiru; ulkoreunassa kapea, tumma juova.

Varastoituneissa vesistöissä, märillä soilla, jokirannoilla kesä-elokuussa. Lentää myöhään iltahämärissä; molemmat sukupuolet tulevat yöllä valolle.

Toukka vaalean okrankeltainen tai vaaleanvihreä, selkäjuova harmaa. Pää kellertävä tai ruskea, takareuna musta. Kyljissä 2. jaokkeesta lähtien 8 ryhmää säiemäisiä kiduksia.

Elää heinä-toukokuussa vesitähdillä (Callitriche), vesirutolla (Elodea canadensis), vidoilla (Potamogeton), sahalehdellä (Stratiotes aloides) ym. vesikasveilla; kudoksessa kahden lehden välissä veden alla. Koteloituu keväällä lehtien väliin pitkänomaiseen, valkeaan, vesitiiviiseen kotelokoppaan.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Lepidoptera Dissection Group. Genitaalit

Svenska fjärilar

van Deurs, W. 1942. Sommerfugle. VI. Pyralider. Danmarks Fauna 48. 116 s.

Meyrick, E. 1895. A handbook of British Lepidoptera. MacMillan and Co., London. i-vi, 843 s.

Palm, E. 1986. Nordeuropas Pyralider. Danmarks Dyreliv 3. Fauna Bøger, København. ISBN 87-88738-04-3. 287 s.