Acentropinae

Pieniä–keskikokoisia koisia. Otsa yleensä pyöristynyt, ei ulkoneva. Pistesilmät hyvin kehittyneet. Ketoseemat selvät. Imukärsä yleensä hyvin kehittynyt. Huulirihmat hyvin kehittyneet, tyvijaoke tavallisesti verrattain pitkä. Leukarihmat huomattavat. Etusiipien suonet R2 ja R3+4 tavallisesti varrelliset; 2A lyhyt ja erillään tai puuttuu. Takasiipien ulkoreunassa jonkin verran kärjen takana pyöristynyt tai kulmikas sisenemä. Tympanaalielinten scolopariumit pullistuneet, niiden dorsaaliulokkeiden tai tympanaalituppien kannattelemat. Praecinctorium yksinkertainen.

Koteloiden hengitysaukot jaokkeissa A2–A4 tai A3–A4 ulkonevat.

koiraiden uncus pitkä; gnathos niveltyy tyvestä uncuksen ja tegumenin kanssa, sen keskiuloke pitkä, ohut, tavallisesti selkäpuolelta hampaallinen; skleriitti yhdistää uncuksen ja gnathoksen sivulämssän costaan. Sivulämssä pitkänomainen, yleensä yksinkertainen, sen keskipinnalla usein laajentuneita sukasia tai suomuja. Ductus ejaculatorius liittyy aedeagukseen läheltä keskikohtaa.

Naaraiden munanasetin pitkä, sisäänvedettävä; anaalipapillit pitkänomaiset, selkäpuolelta yhtyneet, niissä pienentyneitä sukasia.

Kehitysvaiheet lähes aina vedessä eläviä.

Munroe, E. 1972. Pyraloidea, Pyralidae comprising subfamilies Scopariinae, Nymphulinae. Teoksessa: Dominick, R. B. et al.: The Moths of America North of Mexico, fasc. 13.1A. W. Classey Ltd. & R. B. D. Publications Inc., London. S. 1–134.

Munroe, E. & Solis, M. A. 1998. The Pyraloidea. Teoksessa: Kristensen, N. P. (toim.): Handbook of Zoology, 4. Lepidoptera, Moths and Butterflies. 1. Evolution, systematics and biogeography. Walter de Gruyter, Berlin. S. 233–256.

Regier, J. C. et al. 2012. A molecular phylogeny for the pyraloid moths (Lepidoptera: Pyraloidea) and its implications for higher-level classification. Systematic Entomology 37(4): 635–656.

Solis, M. A. 2007. Phylogenetic studies and modern classification of the Pyraloidea (Lepidoptera). Revista Colombiana de Entomología 33(1): 1–9.