Ohdakeperhonen – Vanessa cardui

Siipiväli 46–62 mm. Siivet päältä ruskeankeltaiset, roosansävyiset; tyvi mustahko, okrankeltakehnäinen. Etusiipien keskikohdassa takaviisto, musta täplävyö. Kärkiala musta, etureunassa keskikohdan ulkopuolella suuri, valkea, poikittainen laikku; kärjen lähellä 4 valkean täplän poikittainen rivi etureunasta siiven keskilinjaan. Takasiipien postdiskaalialassa rivi mustia täpliä, näistä takimmaisessa sinistä väriä; subterminaalialassa ja ulkoreunassa rivi mustia täpliä. Molempien siipiparien ripset suonien väleistä valkeat. Etusiipien alapuoli lähes kuten yläpuoli, mutta ulkoreuna ja kärkiala harmaat. Takasiipien alapuoli enimmäkseen vaaleanruskea–roosanruskea, siinä epäsäännöllisiä valkeita täpliä ja vaalea verkkokuvio. Postdiskaalialassa 4–5 vaalearenkaista, tummanruskeareunaista silmätäplää, joista suurimmissa sinistä väriä. Subterminaalialassa sinertävänharmaa, suonien kohdalta kellertävänvalkean katkoma poikkijuova.

Muna ovaali, siinä 16 ohutta, läpikuultavaa pitkittäisharjannetta; väri ensin vaaleanvihreä, myöhemmin harmaanvihreä.

Toukka 28–33 mm, mustanharmaa; selkäjuova epäselvä, keltainen, katkeileva, keskeltä mustan viirun jakama; sivujuova keltainen; jaokkeiden väleissä keltaisia laikkuja ja pilkkuja. Vatsa lihanvärinen. Ruumis useiden hienojen, vaaleiden nystyröiden peittämä, näissä kussakin lyhyt, valkoinen karva. Scolukset lyhyet, kellertävät tai harmaat. Pää mustanharmaa.

Kotelo punertavanharmaa, siinä selviä, tummia, leveitä pitkittäisjuovia, tai vaaleanruskea, joskus vihertävä; selässä kuparin- tai kullankiiltoisia nystyjä ja okia. Päässä 2 tylppää kärkeä.

Vaeltaja.

Lentää touko–lokakuussa. Vaeltaneita yksilöitä tavataan toukokuun lopusta kesäkuun alkupuoliskolle. Nämä lisääntyvät usein täällä ja niiden jälkeläiset lentävät heinä–syyskuussa, joskus vielä lokakuussa.

Toukka kesä–elokuussa.

Toukka elää karhiaisilla (Carduus) ja ohdakkeilla (Cirsium), myös pujolla (Artemisia vulgaris).

Koteloituu yhteenkehrättyjen lehtien väliin hieman maanpinnan yläpuolelle.

Hiekka- ja sorapohjaisilla kukkia kasvavilla paikoilla.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Moth Dissection UK

Suomen Perhostutkijain Seura

Svenska fjärilar

Eliasson, C. U. et al. 2005. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae–Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 407 s.

von Heinemann, H. 1859. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Erste Abtheilung. Grossschmetterlinge. Friedrich Vieweg und Sohn, Braunschweig. 848 s.

Klöcker, A. 1908. Sommerfugle. I. Dagsommerfugle. Danmarks Fauna 4. 96 s.

Lang, H. C. 1884. Rhopalocera Europae Descripta et Delineata. The butterflies of Europe described and figured. L. Reeve, London. 396 s.

Marttila, O. et al. 1990. Suomen päiväperhoset. Kirjayhtymä, Helsinki. 362 s.

Porter, J. 2010. Colour identification guide to caterpillars of the British Isles. Apollo Books, Stenstrup. 275, [49] s.

Pulkkinen, A. 1956. Perhoskirja. Päiväperhoset, kiitäjät, kehrääjät. WSOY, Porvoo. 84, [40] s. E. Pippingin uudistama toinen painos.

Stichel, H. 1909. Tribe Vanessidi. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the hitherto known Macrolepidoptera edited in collaboration with well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Region. 1. Volume: The Palearctic Butterflies. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S. 196–211.