Männynversokääriäinen Rhyacionia buoliana

Yleiskuvaus

Siipiväli 18–23 mm. Pää okrankeltainen – oranssinkeltainen, keskiruumis oranssinpunertava, takaruumis ruskeanharmaa.

Etusiipien etureuna heikosti taipunut; pohjaväri ruosteenoranssi, joskus ulko-osasta ruosteenpunapeitteinen; takareuna ja subkostaalisuoni sameankeltavarjoiset. Alue keskikohdan tyvipuolelta lähtien hopeanvalkeiden tai vaaleankeltaisten poikkijuovien kirjoma; nämä siiven tyvipuoliskossa häipyvärajaiset ja melko epämääräiset sekä lähes muodostavat pitkittäisjuovia; keskikohdan ulkopuolella kaksi juovaa osittain yhtyneet muodostaen käänteisen V:n tai Y:n; ulkoreunan lähellä ei sen kanssa yhdensuuntaista poikkijuovaa tai joskus siinä vähäinen juova. Ripset valkeahkot, niissä musta tyviviiru. Takasiivet ruskeanharmaat; ripset valkeahkot, niissä tumma jakoviiru.

Toukka kiiltävän punertavanruskea, vatsapuolelta vaaleampi; tiheään pikkupiikkinen; nystyrät pienet, tummanruskeat tai mustat; sukaset hyvin lyhyet, kellertävät. Pää ruskea, usein tummempitäpläinen, tai kokonaan musta; niskakilpi ruskea tai musta, sen keskellä selvä, vaaleanruskea sauma; peräkilpi heikosti kitinisoitunut, kellertävänruskea, mustahkonruskeakuvioinen, takaa pyöristynyt; peräkampa puuttuu; rintajalat tummanruskeat. Käsnäjaloissa pieni kitinisoitunut levy.

Kotelo 8–11 mm, punaruskea, vatsa vaaleampi, pää ja keskiruumis usein tummemmat. Otsan uloke verrattain tylppä. Takaruumiin jaokkeiden tyvirivin piikit leveät, vasta kärjestä suipot. Jaokkeiden A2–A8 tyvirivin piikkien etupuolella ei selvää poikkiuraa.

Tunnistaminen

Muistuttaa punaversokääriäistä (R. pinicolana), mutta etusiipien etureuna suorempi, pohjaväri ruosteenoranssi, vaaleat juovat siiven tyvipuoliskossa häipyvämmät ja epämääräisemmät, pretornaalikuvio kolmiomainen, ulkoreunan lähellä ei sen kanssa yhdensuuntaista poikkijuovaa; takasiivet tummemmat.

Mikroskooppiset tuntomerkit

Koiraan tegumen leveä, lyhyt, sen päässä kaksi kärkeä. Sociukset pienet, pyöreät. Sivulämssä leveä; costa tasainen; sacculuksen kärjen ulkopuolella kohtalaisen syvä lovi; cucullus lyhyt, viistosti poikkipäinen, ulospäin kallistunut.

Naaraan ostium yksinkertainen, lautasmainen; colliculum vahva, poikittain kahtia jakautunut putki. Signumit puuttuvat.

Elinkierto

Lentää kesäkuun lopusta elokuun alkuun.

Toukka elo–kesäkuussa; talvehtii keskenkasvuisena.

Elintavat

Lentää illalla; tulee yöllä silloin tällöin valolle.

Toukka elää männyllä (Pinus sylvestris) ja kontortamännyllä (P. contorta). Aluksi toukka kaivaa neulasten tyveä, jonka jälkeen kaivautuu sisälle silmuun. Silmun sisällä kutoo ympärilleen harvan kudoksen, jonka sisällä talvehtii. Seuraavana keväänä valitsee ruokailupaikakseen yhden männyn kasvaimista, ja alkaa syödä kasvaimen sisustaa aiheuttaen ranganvaihdoksia ja mutkia taimiin.

Koteloituu vuosikasvaimen tyveen tai silmuun.

Elinympäristö

Mäntymetsissä, varsinkin taimikoissa.

Ensisijainen
  • Mk – kangasmetsät; h – harjumetsät, p – metsäpaloalueet
?

Viitteet

Barrett, C. G. 1907. The Lepidoptera of the British Islands. Vol. XI. Heterocera, Tortricina. L. Reeve & Co., London. lxxv, 293, [470–504] s.

Bentinck, G. A. & Diakonoff, A. 1968. De Nederlandse Bladrollers (Tortricidae). Monografieën van de Nederlandsche Entomologische Vereeniging 3. 201, [99] s.

Bradley, J. D., Tremewan, W. G. & Smith, A. 1979. British Tortricoid Moths. Tortricidae: Olethreutinae. The Ray Society, London. 336, [43] s.

van Deurs, W. 1956. Sommerfugle. VIII. Viklere. Danmarks Fauna 61. 292, [XXXI] s.

Kennel, J. 1908–1921. Die Palaearktischen Tortriciden. Eine monographische Darstellung. E. Schweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 742, [XXIV] s.

Meijerman, L. & Ulenberg, S. A. 2000. Arthropods of Economic Importance: Eurasian Tortricidae. Arthropods of Economic Importance series. ETI/ZMA.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. 1983. Zur Puppenmorphologie und -taxonomie der dendrophilen Arten aus der Tribus Eucosmini (Lepidoptera, Tortricidae). Věstník Československé Společnosti zoologické 47(3): 184–208.

Pierce, F. N. & Metcalfe, J. W. 1922. The genitalia of the group Tortricidae of the Lepidoptera of the British Islands. An account of the morphology of the male clasping organs and the corresponding organs of the female. Oundle, Northants, F. N. Pierce, Liverpool. xxii, 101, [XXXIV] s.

Schütze, K. T. 1931. Die Biologie der Kleinschmetterlinge unter besonderer Berücksichtigung ihrer Nährpflanzen und Erscheinungszeiten. Handbuch der Microlepidopteren – Raupenkalender – geordnet nach der illustrierten deutschen Flora von H. Wagner. Verlag des Internationalen Entomologischen Vereins e. V., Frankfurt am Main. 235 s.

Svensson, I. 2006. Nordens vecklare (Lepidoptera, Tortricidae). Entomologiska sällskapet i Lund. 349 s.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0