Hirvenjuuripeilikääriäinen Pelochrista mollitana

Yleiskuvaus

Siipiväli 14–20 mm. Naaras on tavallisesti hiukan pienempi ja tummempi kuin koiras. Pää kalpean okrankeltainen, päältä ruskeampi, keski- ja takaruumis harmaanruskeat.

Etusiivet tummat, ruskean, ruosteenkeltaisen ja harmaan sekaiset. Tyvisarakkeen takaosan keskellä kellertävänvalkea laikku, joka ulottuu siipitaitteeseen, on aaltoileva, keskeltä hienon, tumman ruskeanharmaan juovan jakama; sarakkeen ulkoreuna takaosastaan leveälti tummanruskea. Takareunan keskiosassa melko tasalevyinen, kellertävänvalkea dorsaalilaikku, siinä usein ruskeita, poikittaisia aaltojuovia. Keskivyön kohtisuora takaosa muodostaa tumman nelikulmion. Siipipeili ovaali, etuosasta pyöreäreunainen, punertavanvalkea, heikosti silkinkiiltoinen, siinä kapealla okrankeltaisella pohjalla 4 joskus epäselvää, lyhyttä, mustaa juomua, joista takimmainen on pisin. Ripset tyvipuoliskostaan tiheään ruskeasirotteiset, siiven kärjestä ulkoreunan keskelle ulkopuoliskostaan ruskehtavat, siitä takakulmaan kellertävänvalkeat. Takasiivet ruskeanharmaat; ripset vaaleammat, puhtaamman harmaat, niissä diffuusi, tummempi jakoviiru.

Toukka valkeahko; pää kellertävänruskea; niskakilpi ruumiin värinen; peräkilpi heikosti kitinisoitunut.

Tunnistaminen

Muistuttaa jonkin verran hirvenjuurilaikkukääriäistä (Epiblema inulivora), mutta on suurempi; etusiivet hiukan leveämmät, etureuna kaarevampi.

Mikroskooppiset tuntomerkit

Koiraan sivulämssän pulvinus lyhyt; cuculluksen alakulmassa yksittäinen, vahva piikki; cucullus kolmiomainen, koska suippenee selvästi alakulmasta kärkeenpäin; lämssän alareunan lovi syvä, lähes puoliympyrän muotoinen; sacculuksen kärki muodostaa suoran kulman. Aedeagus ohut, pitempi kuin sacculus.

Elinkierto

Lentää kesä–heinäkuussa.

Toukka syys–huhtikuussa.

Elintavat

Lentää illalla; tulee yöllä valolle.

Toukka elänee rantahirvenjuurella (Pentanema salicinum), juuressa.

Elinympäristö

Rantaniityillä, joilla ainakin paikoin on huomattavan lämpimiä, suojaisia kohtia ja ketomaista, matalahkoa kasvillisuutta ja joilla kasvaa rantahirvenjuurta; ei kuitenkaan aivan rantaviivassa.

Ensisijainen
Toissijaiset
?

Viitteet

Kennel, J. 1908–1921. Die Palaearktischen Tortriciden. Eine monographische Darstellung. E. Schweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 742, [XXIV] s.

Kuznetsov, V. I. 1987. Family Tortricidae — Tortricid moths. Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 1. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 279–956.

Nolcken, J. H. W. 1870. Lepidopterologische Fauna von Estland, Livland und Kurland. Zweite Abtheilung. Microlepidoptera. 1. Heft. Arbeiten des Naturforscher-Vereins zu Riga. Neue Folge 3: 296–465.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Svensson, I. 2006. Nordens vecklare (Lepidoptera, Tortricidae). Entomologiska sällskapet i Lund. 349 s.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0