Pihtapunoskääriäinen – Zeiraphera rufimitrana
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 12–15 mm. Pää ja keskiruumis ruosteenkeltaiset tai punaruskeat, takaruumis harmaa.
Etusiipien etureuna jonkin verran kaareva; pohjaväri ruskea, enemmän tai vähemmän ruosteensävyinen, niissä valkeahkonharmaita juovia. Tyvisarakkeessa tummia suomuja, sen ulkoreunan keskellä terävä kulma ulospäin. Melko epäsäännöllisessä keskivyössä ja preapikaalilaikussa tummanruskeaa suomutusta. Etureunassa ja siiven kärjessä mustanruskeita hakastäpliä. Ripset tumman ruskeanharmaat, siiven kärjen takana kaksinkertainen vaalea viiva. Takasiivet ruskehtavanharmaat, kärjestä tummemmat; ripset vaaleammat, niissä leveä, tumma, diffuusi jakoviiru.
Toukka 9–11 mm, ruskehtavankeltainen, joskus vihreänsävyinen, vatsa vaaleampi, läpikuultava; nystyrät hiukan ruumista tummemmat, suuret ja kohtalaisen huomattavat; hengitysaukkojen reunat mustat. Pää kellertävänruskea – punaruskea, pistesilmien alue ja takakulmat mustahkot; niskakilpi kellertävä tai vaalean vihertävänruskea; peräkilpi heikosti kitinisoitunut; peräkampa puuttuu; rintajalat vihertävänvalkeat.
Kotelo 5–7 mm, vaaleahkon punaruskea. Metanotumin harjanteet verrattain heikot. Jaokkeen A1 piikit puuttuvat. Kaudaalirivien piikit kapeat. Jaokkeen A4 D-sukasten välissä kaudaalirivissä 15–18 piikkiä. Peräkoukut hienot, vaaleat. Kremaster yksinkertainen.
Mikroskooppiset tuntomerkit
Koiraan uncus surkastunut, siinä pitkiä, nuijamaisia sukasia; sociukset suuret, ulospäin taipuneet. Sivulämssä leveä, lyhyt, sen alareunassa matala lovi ennen cucullusta; cuculluksen kärki kapenee selvästi vain 2/3-kohdan ulkopuolelta.
Naaraan sterigma pitkä, sen etureunassa syvä lovi. Corpus bursae ja ductus bursae ± selvät. Corpus bursaessa yksi suuri, sarvimainen ja yksi pieni, rakeinen signum.
Elinkierto
Lentää heinä–elokuussa.
Muna talvehtii.
Toukka touko–kesäkuussa.
Elintavat
Lentää iltahämärissä korkealla ravintokasvien latvustojen ympärillä; tulee myöhemmin hyvin valolle.
Toukka elää saksanpihdalla (Abies alba), löyhässä kudoksessa neulasten välissä.
Koteloituu löyhään koppaan neulaskarikkeeseen maahan.
Elinympäristö
Saksanpihtakasvustoissa.
- Ip – puistot, pihamaat ja puutarhat
Viitteet
Bradley, J. D., Tremewan, W. G. & Smith, A. 1979. British Tortricoid Moths. Tortricidae: Olethreutinae. The Ray Society, London. 336, [43] s.
van Deurs, W. 1956. Sommerfugle. VIII. Viklere. Danmarks Fauna 61. 292, [XXXI] s.
Kennel, J. 1908–1921. Die Palaearktischen Tortriciden. Eine monographische Darstellung. E. Schweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 742, [XXIV] s.
Kuchlein, J. H. & Naves, C. G. A. M. 1999. The Dutch species of Zeiraphera, with Z. rufimitrana as an addition to the Dutch list (Lepidoptera: Tortricidae). Entomologische Berichten 59(1): 1–6.
Meijerman, L. & Ulenberg, S. A. 2000. Arthropods of Economic Importance: Eurasian Tortricidae. Arthropods of Economic Importance series. ETI/ZMA.
Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.
Patočka, J. 1983. Zur Puppenmorphologie und -taxonomie der dendrophilen Arten aus der Tribus Eucosmini (Lepidoptera, Tortricidae). Věstník Československé Společnosti zoologické 47(3): 184–208.
Pierce, F. N. & Metcalfe, J. W. 1922. The genitalia of the group Tortricidae of the Lepidoptera of the British Islands. An account of the morphology of the male clasping organs and the corresponding organs of the female. Oundle, Northants, F. N. Pierce, Liverpool. xxii, 101, [XXXIV] s.
Svensson, I. 2006. Nordens vecklare (Lepidoptera, Tortricidae). Entomologiska sällskapet i Lund. 349 s.