Niittyhitukoi Elachista freyerella

Yleiskuvaus

Siipiväli 6–8 mm. ♂: Pää ruskehtavanharmaa; otsa valkeahko; niskatupsut vaaleanharmaakehnäiset. Huulirihmojen yläpuolella valkeahkonharmaa juova, ne ovat alapuolelta vaaleanruskeat. Tuntosarvet tumman harmaanruskeat. Keskiruumis ja siipikannet tumman ruskeanharmaat. Jalat harmaat, nilkat vaalean harmahtavanokrat, tummanharmaatäpläiset. Takaruumis ruskehtavanharmaa, perätupsu okra.

Etusiivet mustahkonharmaat. Keskikohdan sisäpuolella valkeahko, lähes suora, hiukan viisto poikkivyö, epäselvä ja joskus katkonainen. Kostaali- ja tornaalilaikku valkeahkot, melko epäselvät, ensin mainittu on hiukan ulompana. Siiven kärjen tuntumassa pieni, valkeahko ripsitäplä. Ripset muuten harmaat, niissä heikko, musta jakoviiru. Takasiivet harmaat; ripset vaaleammat.

♀: Otsa kellertävämpi tai valkeahkonharmaa; niskatupsut, keskiruumis ja siipikannet koksinharmaat. Etusiipien pohjaväri tyvisarakkeessa vaaleanharmaa, mustahkonruskeasirotteinen, poikkivyön ulkopuolella mustahko; poikkivyö selvempi, valkeahko; kostaali- ja tornaalilaikku selvät, valkeahkot; ripsitäplä selvä; jakoviiru kärjen ympärillä selvä.

Toukka harmahtavankeltainen, suoli näkyy tummempana. Pää musta; niskakilpi näkyy kahtena selvänä mustahkona täplänä, joita erottaa kapea juova pohjaväriä.

Kotelo kohtalaisen vanttera, 3,5—3,7 mm, punaruskea. Pintarakenne kohtalaisen hieno, koostuu rypyistä ja pikkuruisista pistekuopista. Kyhmyrakenteet mesonotumissa selvät, otsassa ja päälaella molemmissa myös kyhmypari. Pitkittäissärmät takaruumiissa ja metanotumissa melko vahvasti kehittyneet. Takaruumiin hengitysaukot vahvasti ulkonevat. Imukärsä hiukan pitempi kuin etujalat. Keskijalat kesknään rajakkain n. 2 × lyhyemmän matkan kuin tuntosarvet. Takajalkojen päät leveyttään pitemmät. Jaokkeen A10 vatsapuolella vain yksi poikittainen rivi yksittäisiä koukkuja. Pieni kremaster ilman koukkuja olemassa.

Mikroskooppiset tuntomerkit

Koiraan uncus syvälovinen, liuskat kynsimäiset, leveälti erillään, niiden sisäpinnalla kärkiosassa sukasia; gnathos pieni. Sivulämssä kärkeen päin levenevä; sacculuksen kärjessä selvä hammas. Vinculum kapenee melko jyrkästi pitkään, kapeaan saccukseen. Aedeagus tasaisen kaareva.

Naaraan 7. sterniitin etureuna vahvistunut. Antrum pitkä, yhtä pitkä kuin takimmaiset apofyysit, melko kapea, sen sivut takaosan 2/3:ssa lähes yhdensuuntaiset, sitten suippenee colliculumiin, ventraalireuna U:n uotoinen, vain antrumin takaosan sisäpinta piikkinen; colliculumissa useita pitkittäisiä poimuja. Corpus bursae päärynämäinen; signum suurempi kuin hietikkohitukoilla (E. baltica), sen keskiosa soikea.

Elinkierto

Lentää toukokuun lopulta kesäkuun loppuun ja II sukupolvena elokuussa.

Toukka huhti–toukokuussa ja heinäkuussa.

Elintavat

Lentää heinikossa auringonlaskun aikaan ja iltahämärissä. Tulee valolle.

Toukka elää nurmikoilla (Poa), kovertaa lehtiä. Koverre pitkä, litteä, valkeahko, verrattain leveä käytävä, joka kulkee alaspäin lehden kärjestä. Uloste epäsäännöllisesti hajallaan. Toukka voi tehdä useita koverteita.

Koteloituu tiheään kudokseen ravintokasvin lehdelle tai korrelle.

Elinympäristö

Niityillä, metsäaukioilla, metsänreunoilla.

Ensisijainen
Toissijaiset
  • ;
?

Viitteet

Baran, T. & Buszko, J. 2005. Elachista baltica Hering, 1891 sp. rev. – a valid species of Elachistidae from the Baltic shore (Lepidoptera: Gelechioidea). Entomologica Fennica 16(1): 9–18.

Frey, H. 1859. Das Tineen-Genus Elachista. Ein Versuch. Linnaea Entomologica 13: 172–314.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1895. A handbook of British Lepidoptera. MacMillan and Co., London. vi, 843 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Patočka, J. 1999. Die Puppen der mitteleuropäischen Elachistidae (Lepidoptera, Gelechioidea). Bonner zoologische Beiträge 48(3–4): 283–312.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Sruoga, V. & Ivinskis, P. 2005. Lietuvos elachistidai (Lepidoptera: Elachistidae). Monografija. VU Ekologijos instituto leidykla, Vilnius. 232, [26] s.

Stainton, H. T. 1858. Synopsis of the genus ElachistaTransactions of the Entomological Society of London. New Series 4: 292–338.

Stainton, H. T. et al. 1858. The natural history of the Tineina. Volume III. Elachista. Part I. Tischeria. Part I. John van Voorst, London. i–vii, 1–269, [I–VII, I].

Traugott-Olsen, E. & Nielsen, E. S. 1977. The Elachistidae (Lepidoptera) of Fennoscandia and Denmark. Fauna Entomologica Scandinavica 6. Scandinavian Science Press, Klampenborg. 299 s.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0