Perämerenhitukoi – Elachista vonschantzi

Siipiväli 8–10 mm. ♂: Pää ja niskatupsut kellertävänruskeat, seassa harmaita suomuja. Huulirihmat yläpuolelta vaaleanharmaat, okransävyiset, alapuolelta tummanharmaat, mutta kärkijaokkeen tyvi vaaleamman harmaa. Tuntosarvet tummanruskeat, tummemmat tyven läheltä, scapus takapuolelta kellertävänruskea. Keskiruumis ja siipikannet ruskehtavat, takareunat vaaleammat. Takanilkat sivuilta mustahkonharmaat, keskeltä valkeahkot. Takaruumis harmaa, perätupsu vaaleampi.

Etusiivet tummanharmaat, mustahkonharmaakehnäiset, varsinkin etureunan tyvestä, siipitaitteesta ja poikkivyön ulkopuolelta. Siipitaitteen ja takareunan tyvellä kaksi erillistä pientä, vaaleaa täplää. Keskikohdan sisäpuolella valkeahko poikkivyö, suora etureunasta siipitaitteeseen, jossa muodostaa selvän, valkean täplän; usein epäselvä siipitaitteesta takareunaan. Kostaalilaikku suuri, kolmikulmainen, okranvalkea, vastapäätä pientä, valkoisempaa tornaalilaikkua; nämä usein pienen, valkean distaalitäplän yhdistämät. Ripset tyvestä okranharmaat, kärkiosa selvän, mustan jakoviirun ulkopuolelta harmaa. Takasiivet harmaat.

♀: Keskiruumiissa ja etusiivissä useita ruskeita suomuja; etusiipien pohjaväri tummanharmaa, tyvisarake mustahkosirotteinen, lähes yksivärisen musta poikkivyön ulkopuolella, tyven pilkut valkeahkot. Poikkivyö valkea, ei katkonainen, kapenee kohti etureunaa, ulospäin kaareva; kostaali- ja tornaalilaikku joskus yhtyvät muodostaen selvän, valkeahkon poikkivyön, jossa on terävä kulma ulospäin keskikohdan takana.

Kotelo tummanpurppura; pitkittäissärmät selvät, vaaleat.

Koiraan uncuksen liuskat hyvin kapeat, etäällä toisistaan, niiden välinen lovi leveälti U:n muotoinen. Aedeaguksen kärjessä pieni halkio.

Naaraan antrum keilamainen, lyhyt; colliculum pitempi kuin takimmaiset apofyysit. Signumissa hyvin pitkät reunahampaat.

Lentää kesäkuun loppupuolelta heinäkuun alkupuolelle.

Toukka syksystä kesäkuun alkuun; talvehtii lähes täysikasvuisena.

Lentää vain lyhyenä ajanjaksona auringonlaskun aikoihin; naaraita löytyy useammin istumassa lehdillä varhain aamulla. Yksilöt lentävät nopeasti ja mutkitellen ja viettävät ilmeisesti muun ajan syvällä heinämättäiden seassa.

Toukka elää luhtakastikalla (Calamagrostis stricta), kovertaa lehtiä. Koverre alkaa läheltä lehden kärkeä ja kulkee alaspäin. Koverre pian levenee peittäen lehteä koko sen leveydeltä. Koverteet ovat n. 5–10 cm pituisia. Uloste on hajallaan lähes tasaisesti koverteessa.

Koverteita löytyi pääasiassa niityn kosteammasta osasta meren läheltä tai jopa merivedessä kasvavista kasveista. Luonnollisissa olosuhteissa koverretuista lehdistä ei löydetty koteloita, ei myöskään kokonaan meriveden ympäröimien kasvien lehdistä. Siksi koteloituva toukka näyttää liikkuvan pois koverretusta lehdestä ja pystyy todennäköisesti uimaan tai kellumaan. Kotelo on kiinnittynyt lehdelle vyörihmalla. 

Merenrannan heinävyöhykkeillä.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Mutanen, M. 2003. Remarks on the life history, female external appearance and conservation status of Elachista vonschantzi Svensson, 1976 (Lepidoptera, Elachistidae) in Fennoscandia. Entomologisk Tidskrift 124(3): 183–186.

Svensson, I. 1976. Six new species of Microlepidoptera from northern Europe. Entomologica scandinavica 7(3): 195–206.

Traugott-Olsen, E. & Nielsen, E. S. 1977. The Elachistidae (Lepidoptera) of Fennoscandia and Denmark. Fauna Entomologica Scandinavica 6. Scandinavian Science Press, Klampenborg. 299 s.

Välimäki, P. & Kaitila, J.-P. 2010. Huomionarvoiset pikkuperhoshavainnot (Micropterigidae–Pyralidae) 2009. Baptria 35(3): 76–90.

Välimäki, P. et al. 2009. Mielenkiintoiset perhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2008. Baptria 34(2): 37–68.