Lauhahitukoi – Elachista humilis

Siipiväli 8–10 mm. ♂: Pää tumman harmaanruskea; otsa harmaa tai harmahtavanvalkea; niskatupsut ja siipikannet tumman harmaanruskeat, keskiruumis hiukan tummempi. Huulirihmat valkeahkot; keskijaoke alapuolelta harmaapeitteinen, harvemmin myös yläpuolelta heikosti ruskehtava; kärkijaoke joskus myös alapuolelta hiukan ruskehtava. Tuntosarvet tummanharmaat. Jalat tummanharmaat, nilkat hiukan tummemmat, vaaleanharmaatäpläiset. Takaruumis harmaa, perätupsu harmahtava, hyvin heikosti okransävyinen.

Etusiivet tumman ruskehtavanharmaat. Keskikohdan sisäpuolella hyvin epäselvä, viisto, valkeahko poikkivyö, joka on usein näkyvissä vain muutamana vaaleampana suomuna lähellä etureunaa ja siipitaitteessa. Kostaalilaikku kolmiomainen, selvä, valkea, beesinsävyinen etureunassa, juuri vastapäätä pienempää, samanväristä tornaalilaikkua, joka voi olla laajentunut pitkin takareunaa. Ripset harmaat, niissä epäselvä, mustahkosirotteinen jakoviiru. Takasiivet harmaat.

♀: Tuntosarvet mustahkonharmaat. Etusiipien pohjaväri mustahkonruskea, tyvisarake vaaleampi. Poikkivyö leveä, suora, valkea, hiukan ulospäin viisto etureunasta; kostaalilaikku valkea suorakulmainen, vastapäätä pienempää, valkeaa tornaalilaikkua. Ripset kuten koiraalla.

Toukka sameankellertävä, hyvin heikosti vihertävään vivahtava; selkäjuova vaaleampi. Pää okranruskea, heikosti kitinisoitunut; niskakilpi keskeltä tummempi.

Kotelo varsin solakka, 3,4 mm, etu- ja peräpää poikkipäiset, väritys vaaleanruskea. Pintarakenne kohtalaisen hieno. Imukärsä lyhyempi kuin etujalat; nämä keskenään rajakkain selvästi lyhyemmän matkan kuin keskijalat. Keskijalat keskenään rajakkain vain hiukan lyhyemmän matkan kuin tuntosarvet. Takajalat pitkät. Jaokkeessa A9 poikittaiset koukkuryhmät, nämä puuttuvat A10:stä. Peräpää tylppä, ilman kremasteria.

Koiraan uncuksen liuskat melko pienet, etäällä toisistaan, niissä sukasia, jotka ovat pitempiä kuin liuskan leveys; gnathos ei sisentynyt alapuolelta. Sivulämssän costassa ulkonema ennen cucullusta. Sormilisäke nuijamainen. Juxtan liuskojen välinen lovi on hyvin matala (vrt. korpihitukoi (E. pomerana)). Vinculumin keskiharjanne on hyvin vahva, saccus lyhyt ja leveä. Aedeagus suippenee asteittain tyvestä kärkeen, sen kärki hiukan sisentynyt; siinä kaksi pientä kornuuttia, joista toisella usein kaksi tai useampi pieni kärki.

Naaraan anaalipapillit pehmeät, niissä vaihtelevan pituisia sukasia. Antrum suppilomainen, suippenee asteittain colliculumiin, sen ventraalireuna U:n muotoinen, vahvasti kitinisoitunut, ulottuu antrumin keskelle, reunukset pitkät, hyvin vahvat, dorsaaliseinämässä hienoja piikkejä; colliculum hiukan eteenpäin levenevä, vähemmän kuin 2 kertaa takimmaisten apofyysien pituinen; ductus bursaen kalvomaisessa osassa ei kitinisoituneita levyjä tai hampaita. Signum normaalin kokoinen, taipunut.

Lentää toukokuun lopulta elokuun alkuun.

Toukka syksystä toukokuuhun; talvehtii nuorena.

Tulee valolle.

Toukka elää nurmilauhalla (Deschampsia cespitosa), kovertaa lehtiä. Syksyllä toukka tekee lyhyen käytävän, joka on lähes täynnä ulostetta. Talvehtimisen jälkeen tämä koverre tyhjenee, ja toukka tekee useita pitkänomaisia läiskiä, kaikki kulkevat alaspäin lehden kärjestä. Nämä jälkimmäiset koverteet ovat valkeahkoja, uloste epäsäännöllisesti hajallaan.

Koteloituu koverteen ulkopuolelle kiinnittyen alustaan vyörihmalla ja peräpäästään.

Kosteilla rantaniityillä.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Frey, H. 1859. Das Tineen-Genus Elachista. Ein Versuch. Linnaea Entomologica 13: 172–314.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Huttunen, M. 1980. Elachista-kasvatuksista. Baptria 5(2):31–37.

Meyrick, E. 1895. A handbook of British Lepidoptera. MacMillan and Co., London. vi, 843 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Patočka, J. 1999. Die Puppen der mitteleuropäischen Elachistidae (Lepidoptera, Gelechioidea). Bonner zoologische Beiträge 48(3–4): 283–312.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Sruoga, V. & Ivinskis, P. 2005. Lietuvos elachistidai (Lepidoptera: Elachistidae). Monografija. VU Ekologijos instituto leidykla, Vilnius. 232, [26] s.

Stainton, H. T. et al. 1858. The natural history of the Tineina. Volume III. Elachista. Part I. Tischeria. Part I. John van Voorst, London. i–vii, 1–269, [I–VII, I].

Traugott-Olsen, E. & Nielsen, E. S. 1977. The Elachistidae (Lepidoptera) of Fennoscandia and Denmark. Fauna Entomologica Scandinavica 6. Scandinavian Science Press, Klampenborg. 299 s.