Metsähitukoi – Elachista apicipunctella

Siipiväli 8–11 mm. ♂: Pää silkinkiiltoisen luunvalkea; niskatupsut harmahtavanruskeat; keskiruumis ja siipikannet tumman harmaanruskeat, siipikannet takaa pään väriset. Huulirihmat luunvalkeat, alapuolelta harmahtavansävyiset. Tuntosarvet tumman harmaanruskeat, kärkipuolisko vaaleampi, hienohampainen. Jalat harmaat, takasääret keskeltä valkeahkotäpläiset, takanilkat kiiltävän harmaanvalkeat. Takaruumis harmaa, perätupsu valkeahko.

Etusiivet pitkät ja kapeat; tumman harmahtavanruskeat, pronssinsävyiset, kuviot kiiltävän silkinvalkeat: keskikohdan sisäpuolella hiukan viisto poikkivyö, joka on kapea tai katkennut siipitaitteen kohdalta; kostaalilaikku keskikohdan ulkopuolella selvä, kolmiomainen, lähes vastapäätä pienempää tornaalilaikkua; hiukan niiden kärkien ulkopuolella pieni, pyöreä distaalitäplä. Ripset harmaat, niissä tumma jakoviiru. Takasiivet harmaat.

♀: Otsa kellertävänvalkea. Tuntosarvien tyviosa mustahkonharmaa, kärkikolmannes vaaleanharmaa. Niskatupsut, keskiruumis ja siipikannet kiiltävän mustat. Takaruumis tumman harmaanruskea. Etusiipien pohjaväri kiiltävän pronssisen mustahkonruskea, tyvi kiiltävän silkinvalkea.

Toukka 6–7 mm, kalpeankeltainen, myöhemmin luunvalkea. Pää ja kilvet ruskeat. Niskakilpi koostuu kahdesta leveästä, pitkänomaisesta levystä, joiden takaosa leventynyt, L:n muotoinen. Rintakilpi suorakulmainen levy, jonka kulmat ovat pyöristyneet. Pitkät sivut ovat hiukan koverat. Etureunassa syvä, suppilon muotoinen lovi, joka joskus on pidentynyt jakaen kilven kahdeksi kapeaksi levyksi. Peräkilpi tasasivuinen kolmio, jonka kulmat ovat pyöristyneet, kanta sijaitsee edessä.

Kotelo 3,8–4,0 mm, melko solakka, oranssinruskea. Pintarakenne kohtalaisen hieno, ryppyinen, takaruumiin keskimmäisisää jaokkeissa hienoja pistekuoppia. Mesonotumissa sivuilla kyhmyjä ja sivuselässä harjanne. Pitkittäissärmät verrattain heikot. Imukärsä lyhyempi kuin etujalat; nämä keskenään rajakkain selvästi lyhyemmän matkan kuin keskijalat. Vain jaokkeen A10 vatsapuolella tarttumakoukkuja, nämä hienoja ja lukuisia. Peräpää suippo. Pieni kremaster, jossa 2 paria koukkuja, olemassa.

Koiraan uncuksen liuskat keskikokoiset, tiheäsukasiset, liuskojen välissä U:n muotoinen lovi, joka on ainakin yhtä leveä kuin itse liuska; gnathos pieni, hiukan litistynyt. Sivulämssä tasalevyinen; costa vahva, sen kärkiosan ulkonema pyöristynyt, ei selvä; sacculus muodostaa tylpän kärjen pienen, pyöristyneen cuculluksen alla. Sormilisäke keskipituinen, nuijamainen. Vinculumissa selvä uloke, joka on leveyttään pitempi. Aedeagus suora, kärjestä vahvasti suippeneva, ilman kornuutteja.

Naaraan antrum pitkänomainen,suppilomainen, kapenee asteittain colliculumiin, ventraalireuna lähes suora, vain heikosti eteenpäin kaareva, dorsaaliseinämä vahvasti piikkinen sekä ventraalireunaa ennen että sen takaa; colliculum melko leveä, 2 × takimmaisten apofyysien pituinen. Signum epäsymmetrinen, 8:n muotoinen, hampaallinen levy.

Lentää toukokuun lopusta heinäkuun alkuun.

Toukka syys–huhti/(touko)kuussa; talvehtii useimmiten täysikasvuisena.

Lepää usein puunrungoilla. Tulee silloin tällöin valolle.

Toukka polyfagi heinäkasveilla (Poaceae), kuten varjolusteella (Brachypodium sylvaticum), koiranheinällä (Dactylis glomerata), nurmilauhalla (Deschampsia cespitosa), pikkunadoilla (Festuca), mesiheinillä (Holcus), tesmalla (Milium effusum) ja lehtonurmikalla (Poa nemoralis), kovertaa lehtiä. Koverre on käytävä, joka levenee kulkiessa lehden kärjestä alaspäin. Se on epätavallinen, koska sen reunat ovat hyvin epäsäännöllisesti nyhäiset. Lisäksi koverre ei ole tasaisen läpikuultava, vaan pikemmin kellertävänvihreä ja kirjava, koska toukka jättää osia tylppysolukosta syömättä, eikä ruokaile täyssyvään. Uloste muutamassa epäsäännöllisessä, katkonaisessa pitkittäisessä vanassa. Koverteessa voi olla 2–3 toukkaa. Talvehtii koverteen keskellä; talven jälkeen siirtyy koverteesta koteloitumaan.

Koteloituu keväällä vain muutamasta rihmasta koostuvaan koppaan kiville tai rungoille.

Kosteissa lehdoissa ja puistoissa.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Frey, H. 1859. Das Tineen-Genus Elachista. Ein Versuch. Linnaea Entomologica 13: 172–314.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Huttunen, M. 1980. Elachista-kasvatuksista. Baptria 5(2): 31–37.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Parenti, U. & Varalda, P. G. 1994. Gli Elachistidi (Lepidoptera, Elachistidae) e le loro piante ospiti. Bollettino del Museo Regionale di Scienze Naturali 12(1): 73–136.

Patočka, J. 1999. Die Puppen der mitteleuropäischen Elachistidae (Lepidoptera, Gelechioidea). Bonner zoologische Beiträge 48(3–4): 283–312.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Sruoga, V. & Ivinskis, P. 2005. Lietuvos elachistidai (Lepidoptera: Elachistidae). Monografija. VU Ekologijos instituto leidykla, Vilnius. 232, [26] s.

Steuer, H. 1976. Beiträge zur Kenntnis der Elachistiden (Lepidoptera) Teil II. Deutsche Entomologische Zeitschrift, N. F. 23(1–3): 165–179.

Traugott-Olsen, E. & Nielsen, E. S. 1977. The Elachistidae (Lepidoptera) of Fennoscandia and Denmark. Fauna Entomologica Scandinavica 6. Scandinavian Science Press, Klampenborg. 299 s.