Koiranheinähitukoi – Elachista luticomella

Siipiväli 9–11 mm. ♂: Pää vaalean- – kullankeltainen, niskatupsut ruskehtavansekaiset. Huulirihmat kalpean kullankeltaiset, keskijaoke alta harmaasirotteinen. Tuntosarvet mustanruskeat. Keskiruumis ja siipikannet mustahkonruskeat. Jalat harmaat; sääret mustahkonruskeat, niissä pitkä, harmaankeltainen karvoitus, kärkiosa ja kärkikannukset keltaiset; nilkat tummat, keltaiset vain aivan kärjestä. Takaruumis tummanruskea tai mustahko, perätupsu kellertävä.

Etusiivet tumman harmaanruskeat. Keskikohdan sisäpuolella hiukan viisto, okranvalkea poikkivyö. 4/5 kohdalla pieni, okranvalkea, neliömäinen kostaalilaikku, ulompana kuin epäselvä, samanvärinen tornaalilaikku. Ripset harmaanruskeat, niissä mustahko jakoviiru. Takasiivet tummanharmaat.

♀: Hiukan suurempi kuin ♂. Tuntosarvien kärkikolmannes vahvasti sahahampainen. Takaruumis tummanharmaa, perätupsu harmaa tai kellertävänharmaa. Etusiipien pohjaväri ruskehtava – mustahko, tyviala vaaleampi kuin kärkiosa; poikkivyö leveä, lähes suora, kostaali- ja tornaalilaikku suuremmat ja selvemmät.

Toukka 7–8 mm, sitruunankeltainen. Pää ja kilvet ruskeat. Niskakilpi muodostuu kahdesta pitkästä levystä, joiden reunat ovat epäsäännölliset ja ovat takapäästään vahvasti kitinisoituneet sekä leveästi erillään toisistaan. Kitiini asettunut kokkareiksi. Rintakilpi Y:n muotoinen. Sen varsi vahvemmin kitinisoitunut kuin kaksinkertainen yläosa ja hiukan jakautunut alapäästään. Peräkilpi pieni, pitkänomainen, keskeltä kuroutunut laikku.

Kotelo 4,6 mm, punertavanruskea. Pintarakenne verrattain hieno. Takaruumiissa pikkuruisia pistekuoppia. Otsan sivuilla pieniä kyhmyjä. Mesonotumissa vain kyhmyjä, ei harjanteita. Takaruumiin ja metanotumin pitkittäissärmät heikot. Labrum tylpän pyöristynyt. Etujalat keskenään rajakkain lyhyemmän matkan kuin keskijalat. Jaokkeiden A9 ja A10 tarttumakoukkuryhmät puuttuvat. Peräpää tylppä ja pyöristynyt, keskiosasta hiukan kovera.

Koiraan uncuksen liuskat kärjestä kolmikulmaiset, lähekkäin, niissä sukasia, jotka ovat pitempiä kuin liuskan leveys, liuskojen välinen lovi kapealti U:n muotoinen. Sivulämssän costassa lähellä cucullusta epäselvä uloke. Vinculum ilman keskiharjannetta, ulkonee melko pitkäksi, kapeaksi saccukseksi. Aedeagus taipunut läheltä tyveä, siinä yksi kornuutti.

Naaraan apofyysit lähes samanpituset. Antrum pussimainen, hyvin kuroutunut kohti colliculumia, sen reunat lähes yhdensuuntaiset, ventraalireuna syvä, kapea, dorsaaliseinämän hienot piikit kahtena pitkänomaisena laikkuna; colliculum lähes yhtä pitkä kuin takimmaiset apofyysit. Signum normaalin kokoinen.

Lentää kesäkuun lopulta elokuun alkuun.

Toukka marras–toukokuussa; talvehtii pienenä.

Aikuisia voi havaita kopistelemalla pensaita ja lehtipuiden alimpia oksia. Tulee yöllä harvoin valolle.

Toukka elää koiranheinällä (Dactylis glomerata), tesmalla (Milium effusum), lehtoraiheinällä (Lolium giganteum), nurmiraiheinällä (L. pratense) ja niittynurmikalla (Poa pratensis), kovertaa lehtiä. Koverre pitkä, kapea, valkea käytävä, joka kulkee läheltä lehden kärkeä alaspäin lehden tyveen tai jopa varteen. Uloste epäselvässä, harmaassa vanassa. Varresta toukka voi siirtyä uuteen lehteen.

Koteloituu maanpinnalle tai karikkeen sekaan hentoon, leveäsilmäiseen kudokseen.

Valoisissa lehdoissa, hakamailla, niityillä, lehdesniityillä, metsänreunoilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Frey, H. 1859. Das Tineen-Genus Elachista. Ein Versuch. Linnaea Entomologica 13: 172–314.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Korri, N. 2011. Espoon uhanalaiset ja silmälläpidettävät eläimet ja kasvit: julkaisun toinen päivitys 2011. Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 2/2011: 1–97.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. 1999. Die Puppen der mitteleuropäischen Elachistidae (Lepidoptera, Gelechioidea). Bonner zoologische Beiträge 48(3–4): 283–312.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Sruoga, V. & Ivinskis, P. 2005. Lietuvos elachistidai (Lepidoptera: Elachistidae). Monografija. VU Ekologijos instituto leidykla, Vilnius. 232, [26] s.

Steuer, H. 1987. Beiträge zur Kenntnis der Elachistiden, Teil V (Lepidoptera, Elachistidae). Deutsche Entomologische Zeitschrift, N. F. 34(1–3): 197–216.

Traugott-Olsen, E. & Nielsen, E. S. 1977. The Elachistidae (Lepidoptera) of Fennoscandia and Denmark. Fauna Entomologica Scandinavica 6. Scandinavian Science Press, Klampenborg. 299 s.