Nevahitukoi – Elachista albidella

Siipiväli 9–10 mm. ♂: Pää ja otsa valkeat. Huulirihmat valkeahkot, keskijaoke alta harmaa. Tuntosarvet harmaanruskeat. Keskiruumis ja siipikannet okranvalkeat. Jalat harmaat; takimmainen pari vaaleampi; nilkat valkeahkot. Takaruumis harmaa, perätupsu vaaleampi, usein kellertävänsävyinen.

Etusiivet valkoiset, etureuna ja joskus takareuna harmaanruskeakehnäiset. Siipitaitetäplä suuri, pitkänomainen, musta. Keskikohdan ulkopuolella epäsäännöllinen, okranruskea poikkivyö, jonka keskeltä jatkuvat juovat kärkeen ja takakulmaan. Ripset okranvalkeat, niissä siiven kärjen lähellä tummanruskea jakoviiru. Takasiivet tummanharmaat.

♀: Takaruumis okranharmaa, perätupsu okransävyinen. Etusiipien vyö vähemmän selvä.

Toukka vaaleanvihreä tai harmaanvihreä. Pää kiiltävän harmaanmusta; niskakilpi harmahtavanruskea, siinä sameanharmaa hevosenkengän muotoinen kuvio.

Koiraan uncuksen liuskat leveät, pitkänomaiset, pyöreäkärkiset, vatsapuolella pitkiä ja ohuita sukasia. Sivulämssän cucullus hyvin leveä, kaartuu voimakkaasti kohti costaa; sacculuksen kärjessä terävä hammas. Aedeagus suora, lyhyempi kuin sivulämssä, suippeneva, ilman kitinisoituneita harjanteita; vesicassa putkimainen kitinisoituma.

Naaraan antrum kellomainen. Ductus bursaen etuosassa pitkittäisharjanteita, jotka ulottuvat corpus bursaen takaosaan. Signum harvojen pienien hampaiden rivi, joka usein on keskeltä katkennut, keskellä heikosti kitinisoitunutta alaa.

Lentää kesäkuun puolivälistä elokuun alkupuolelle.

Toukka huhti–toukokuussa.

Tulee valolle.

Toukka polyfagi sarakasveilla (Cyperaceae) ja heinäkasveilla (Poaceae), kovertaa lehtiä. Koverre käytävä, lopuksi 15 cm pituinen, kulkee alaspäin lehden kärjestä. Koverre on valkeahko ja matala aluksi, sitten muuttuu syvemmäksi, kellertävänvalkeaksi ja läpikuultavammaksi.

Koteloituu lehdelle tai korrelle kiinnittyen vyörihmalla ja peräpäästään.

Soilla, suoniityillä, kosteilla rantaniityillä.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Frey, H. 1859. Das Tineen-Genus Elachista. Ein Versuch. Linnaea Entomologica 13: 172–314.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Parenti, U. & Pizzolato, F. 2015. Revision of European Elachistidae. The genus Biselachista Traugott-Olsen & Nielsen, 1977, stat. rev. (Lepidoptera: Elachistidae). SHILAP Revista de Lepidopterología 43(172): 537–575.

Pöyry, J. 2001. Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Etelä-Suomessa. Julk.: Aapala, K. (toim.): Soidensuojelualueverkon arviointi. Suomen ympäristö 490: 213–257. Helsinki.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Sruoga, V. & Ivinskis, P. 2005. Lietuvos elachistidai (Lepidoptera: Elachistidae). Monografija. VU Ekologijos instituto leidykla, Vilnius. 232, [26] s.

Traugott-Olsen, E. & Nielsen, E. S. 1977. The Elachistidae (Lepidoptera) of Fennoscandia and Denmark. Fauna Entomologica Scandinavica 6. Scandinavian Science Press, Klampenborg. 299 s.