Kuljuhitukoi – Elachista eleochariella

Siipiväli 7–8 mm.

♂: Pää harmaa, usein beesinsävyinen. Huulirihmat lähes yksivärisen harmahtavat, yläpuoli hiukan vaaleampi kuin alapuoli. Tuntosarvet harmaanruskeat. Keskiruumis ja siipikannet harmahtavat. Takanilkat vaaleanharmaa/harmaarenkaiset. Takaruumis harmaa.

Etusiivet harmahtavat – beesinruskeat; etu- ja takareuna pääasiassa harmaat; siipitaite beesinruskea. Siipitaitetäplä musta, sen sisäpuolella pikkuruinen tai puuttuva valkea pilkku ja ulkopuolella pieni,usin selvä valkeahko täplä. Tornaalilaikku pieni; kostaalilaikku hyvin viisto, sen sisäpuolella tummaa varjostusta, joka suuntautuu loivasti kohti ulkoreunan keskikohtaa (vrt. E. utonella); molemmat valkeahkot. Kärkiala usein tummanruskeasirotteinen hyvin pienen valkean kärkijuomun ulkopuolella. Ripset harmahtavat, niissä selvä jakoviiru siiven kärjestä ulkoreunan keskelle. Takasiivet harmahtavanruskeat.

♀: Pää valkeahkonharmaa. Tuntosarvet harmaat, tyvipuolisko mustahkonruskeapeitteinen, scapuksen etuosa mustahkonruskea, takaosa okranvalkea. Takanilkat yksivärisen kellertävänharmaat.

Etusiipien pohjaväri vaihtelee kuten koiraalla, mutta on yleensä vaaleamman okra. Kuviot kuten koiraalla, mutta kostaali- ja tornaalilaikku sekä siipitaitetäplä selvemmin valkeat; tummat suomut kostaalilaikun sisäpuolella silmiinpistävämmät. Ripsien tyvi valkea. Takasiipien ripset pohjaa vaaleammat.

Toukka vaalean ruskehtavanharmaa. Pää musta; niskakilpi vaaleanruskea, edestä mustahkotäpläinen.

Koiraan uncuksen liuskat hiukan leveyttään pitemmät, pyöreäkärkiset, vatsapuolelta hyvin harvaan ohutsukasiset, niiden välinen lovi syvä, U:n muotoinen. Sivulämssä hiukan taipunut; cucullus pieni, pyöristynyt kohti costaa ja sacculusta; sacculuksessa ei selvää tylppää kulmaa. Sormilisäke lastamainen. Juxtan liuskojen kärki pyöreä, sivuilla lyhyet ulokkeet. Aedeagus hiukan lyhyempi kuin sivulämssä, suippenee kärkiosassa, jossa kaksi kitinisoitunutta harjannetta; vesicassa putkimainen kitinisoituma.

Naaraan takimmaiset apofyysit pitemmät kuin etummaiset, suorat. Antrum melko pieni, vatimainen, sen alareuna hiukan eteenpäin taipunut; dorsaaliseinämä ja sisäpuoli hienopiikkiset. Ductus bursae pysyy isodiametrisenä noin puolet pituudestaan ​​ja kasvaa sitten asteittain halkaisijaltaan, kunnes se liittyy corpus bursaeen ilman kapenemista. Signum heikosti kitinisoitunut ala, jonka keskellä pitkittäinen hampaallinen harjanne.

Lentää kesäkuun loppupuolelta heinäkuun loppuun.

Toukka touko–kesäkuussa.

Aikuisia voi löytää haavimalla kasvillisuutta.

Toukka elää luhtavillalla (Eriophorum angustifolium), mahdollisesti myös mutasaralla (Carex limosa), kovertaa lehtiä. Koverre lehden yläpinnalla, alkaa joitakin senttimetrejä lehden kärjen alapuolelta. Käytävä ensin kulkee ylöspäin, sitten kaksinkertaistuu ja levenee koko ajan. Loppuosa vie puolet lehden leveydestä. Koko käytävä on noin 6 cm pitkä; viimeisiä senttimetrejä lukuun ottamatta se on kauttaaltaan täynnä ulostetta.

Koteloituu koverteen ulkopuolelle lehden perälle, ilman kotelokoppaa.

Soilla, kosteilla rantaniityillä.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Buhr, H. 1964. Sächsische Minen. Abhandlungen und Berichte des Naturkundemuseum Görlitz 39(3): 1–72.

Frey, H. 1859. Das Tineen-Genus Elachista. Linnaea Entomologica 13: 172–314.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Parenti, U. & Pizzolato, F. 2015. Revision of European Elachistidae. The genus Biselachista Traugott-Olsen & Nielsen, 1977, stat. rev. (Lepidoptera: Elachistidae). SHILAP Revista de Lepidopterología 43(172): 537–575.

Pöyry, J. 2001. Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Etelä-Suomessa. Julk.: Aapala, K. (toim.): Soidensuojelualueverkon arviointi. Suomen ympäristö 490: 213–257. Helsinki.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Sruoga, V. & Ivinskis, P. 2005. Lietuvos elachistidai (Lepidoptera: Elachistidae). Monografija. VU Ekologijos instituto leidykla, Vilnius. 232, [26] s.

Traugott-Olsen, E. & Nielsen, E. S. 1977. The Elachistidae (Lepidoptera) of Fennoscandia and Denmark. Fauna Entomologica Scandinavica 6. Scandinavian Science Press, Klampenborg. 299 s.