Heinäkiiltokoi – Glyphipterix simpliciella

Siipiväli 6–9 mm. Pää ja otsa tumman harmaanruskeat. Huulirihmat valkeat, niissä 4 mustaa rengasta. Tuntosarvet harmaanruskeat. Keskiruumis tumman pronssinharmaa. Etu- ja keskijalat harmaat; takajalat tummanharmaat, nilkat selvästi valkorenkaiset. Takaruumis tummanharmaa, perätupsu valkeahkonokra.

Etusiivet kapeammat kuin kalliokiiltokoilla (G. equitella), tumman pronssinruskeat. Etureunan ulommassa puoliskossa viisi kapeaa, valkeaa juovaa. Takareunan keskeltä lähtee hiukan kaareva, kapea, hyvin viisto, valkea juova, joka voi olla joskus osittain tai kokonaan häipynyt. Takakulman sisäpuolella pystysuora, hopeinen kuvio, joka yhtyy toiseen kostaalijuovaan. Takakulman etupuolella hopeinen täplä. Siiven kärjessä mustahko täplä. Ripset valkeahkot, niissä tummanruskea tyviviiru, joka loveutuu kärjen takapuolella; kärjen edessä tumma koukku. Takasiivet tummanharmaat; ripset vaaleammat.

Toukka n. 4 mm, vaaleankeltainen tai vaaleanvihreä; nystyrät pienet, tummat. Pää mustanruskea; niskakilpi ruskea; peräkilpi tummanruskea. Jaokkeen A9 selkäpuolella lisäksi poikittainen, ruskea skleriitti.

Kotelo 3,6 mm, ruskea. Päässä ei okamaista uloketta. Hengitysaukot yksinkertaisesti kohonneet takaruumiin jaokkeissa. A8:ssa 2 paria piikkejä.

Koiraan sivulämssä sormimainen, ilman kärkipiikkiä. Saccus kapea ja hyvin lyhyt.

Naaraan anaalipapilleissa on pieni piikki takana. 8. sterniitissä uloimpana pienet sivuliuskat; sen keskellä pari 1–3 sukasen ryhmää ilman nystyjä. Suunnilleen keskellä ductus bursaeta pitkänomainen paksuuntuma. Corpus bursae ilman signumeita.

Lentää kesä–heinäkuussa.

Toukka heinä–huhtikuussa; talvehtii täysikasvuisena.

Lentää päivällä.

Toukka elää koiranheinällä (Dactylis glomerata) ja ruokonadalla (Festuca arundinacea), siemenissä, siirtyy täysikasvuisena korteen. Talvehtii valkeahkossa kopassa korrella tai korren sisällä.

Talvehtimisen jälkeen koteloituu tähän koppaan.

Niityillä, pientareilla, tienvarsilla, pihoilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Pelham-Clinton, E. C. 1985. Glyphipterigidae. Teoksessa: Heath, J. & Emmet, A. M. (toim.): Cossidae—Heliodinidae. The Moths and Butterflies of Great Britain and Ireland 2. Harley Books, Great Horkesley. S. 400–407.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Stainton, H. T. et al. 1870. The natural history of the Tineina. Volume XI. John van Voorst, London. i–xi, 1–330, [I–VIII].