Glyphipteriginae

Enimmäkseen pieniä perhosia. Pää sileäsuomuinen. Pistesilmät olemassa. Ketoseemat puuttuvat. Huulirihmat tavallisesti ylöspäin taipuneet, keskijaokkeen alapinnalla joskus ulkoneva suomutupsu. Etusiipien M-varsi ja CuP surkastuneet. Takasiipien M3 ja CuA1 lähekkäin tai varrelliset.

Toukkien prothoraxissa kaksi L-sukasta. Jaokkeessa A8 suurentuneet, selkäpuolelle päin siirtyneet hengitysaukot. Käsnäjaloissa harvakseltaan hakasia, lateraalisessa vaillinaisessa ellipsissä tai poikittaisena nauhana tai puuttuvat kokonaan.

Koteloiden labium näkyvissä. Leukarihmat selvät. Mandibelit eivät lähentyneet toisiaan. Tuntosarvet paljon lyhyemmät kuin siipiaiheet. Joissakin takaruumiin jaokkeissa piikkirakenteita.

Koiraiden 8. jaoke ± kartiomainen, siinä ilmeisen epätavallisen suurentunut tergum; se sulautuu pleuraaliliuskoihin, jotka eivät ole sellaisina erotettavissa. Coremat usein 8. jaokkeessa, joskus sivulämssissä.

Aikuiset päiväaktiivisia.

Toukat endofageja, nävertävät etupäässä yksisirkkaisia kasveja (Lilianae).

Dugdale, J. S. et al. 1998. The Yponomeutoidea. Teoksessa: Kristensen, N. P. (toim.): Handbook of Zoology, 4. Lepidoptera, Moths and Butterflies. 1. Evolution, systematics and biogeography. Walter de Gruyter, Berlin. S. 119–130.

Kyrki, J. 1984. The Yponomeutoidea: a reassessment of the superfamily and its suprageneric groups (Lepidoptera). Entomologica scandinavica 15: 71–84.

Patočka, J. 1997. Über die Puppen der mitteleuropäischen Schmetterlinge (Insecta: Lepidoptera): Überfamilien Yponomeutoidea, Gelechioidea, Schreckensteinoidea, Epermenoidea und Copromorphoidea. Linzer biologische Beiträge 29(2): 715–751.

Sohn, J.-C. et al. 2013. A molecular phylogeny for Yponomeutoidea (Insecta, Lepidoptera, Ditrysia) and its implications for classification, biogeography and the evolution of host plant use. PLoS ONE 8(1): e55066.