Jalavahaahtikoi – Ypsolopha vittella

Siipiväli 16–19 mm. Pää ja otsa valkeat, harmaanruskean sekaiset. Huulirihmat valkeat, harmaanruskeatäpläiset, kärkijaoke pitempi kuin keskijaoke, keskijaokkeen tupsu ulottuu kärkijaokkeen puoliväliin. Tuntosarvet valkeat, harmaanruskearenkaiset, yläpuolelta harmaanruskeansekaiset; scapus pään värinen. Keskiruumis valkeahko, sen keskellä ja sivuilla harmaanruskeat juovat; siipikannet harmaanruskeat. Jalat mustahkot tai vaalean harmaanruskeat, jaokkeiden välit valkeahkot. Takaruumis vaalean ruskeanharmaa.

Etusiivet vaaleanharmaat tai valkeahkonharmaat, joskus ruskehtavansekaiset, tummanharmaasirotteiset tai -riipusteiset, joskus enemmän tai vähemmän kokonaan mustahkokehnäiset. Takareunassa mustahko tai tumman harmaanruskea juova, joka muodostaa kolmikulmaiset ulokkeet eteenpäin keskikohdan sisä- ja ulkopuolelle. Ulkoreuna mustapilkkuinen; ripset vaaleanharmaat, niissä kaksi harmaanruskeaa jakoviirua. Takasiivet harmaat, tyvestä vaaleammat.

Toukka 20 mm, suklaanruskea –  punertavanruskea; ulkoselässä joka jaokkeessa ruskeanpunertava, kolmikulmainen laikku; selkäjuova leveälti valkeahko; nystyrät mustat. Pää, niska- ja peräkilpi tummanruskeat.

Kotelo 7,0–10,0 mm, okranruskea. Sukaset pitkät clypeuksessa, notumissa ja takaruumiissa. Pintarakenne karkea päässä ja notumissa. Jaokkeiden A2–A4 selässä piikkinen pintarakenne. Jaokkeissa A5–A7 ei piikkiä hengitysaukon alapuolella.

Koiraan sociukset pitemmät kuin uncuksen ja tegumenin yhteispituus. Sivulämssä melko lyhyt. Saccus lähes yhtä pitkä kuin socius. Aedeagus vankahko, keskiosastaan ainakin 2,5 kertaa leveämpi kuin saccuksen keskiosa; suora; sen tyviuloke melko pitkä, vain n. 1,5 kertaa lyhyempi kuin aedeaguksen muu osa; kornuutit ohuet.

Naaraan takimmaiset apofyysit keskipituiset. Antrum suippo. Ductus bursae kokonaan kitinisoitunut, erikoisen muotoinen: edestä varsin leventynyt, antrumin etupuolelta vahvasti kuroutunut. Signumissa kaksi poikittaisharjannetta.

Lentää heinä–syyskuussa.

Muna talvehtii.

Toukka touko–kesäkuussa.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää jalavilla (Ulmus), ulkomailla myös pyökillä (Fagus sylvatica), löyhässä kudoksessa lehdellä ja kukilla.

Koteloituu löyhään, valkeaan koppaan ravintokasvin rungolle tai karikkeeseen maahan.

Jalopuulehdoissa.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1996. Yponomeutidae (including Roeslerstammiidae). Teoksessa: Emmet, A. M. (toim.): Yponomeutidae — Elachistidae. The Moths and Butterflies of Great Britain and Ireland 3. Harley Books, Great Horkesley. S. 39–114.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. 1870. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 1. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. 1–388.

Jin, Q., Wang, S. & Li, H. 2013. Review of the genus Ypsolopha Latreille, 1796 from China (Lepidoptera: Ypsolophidae). Zootaxa 3705(1): 1–91.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Moriuti, S. 1964. Studies on the Yponomeutidae (VIII). Ypsolophus (Lepidoptera: Plutellidae) of Japan. Kontyû 32(2): 197–210.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Zagulajev, A. K. 1989. Family Plutellidae. Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 2. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 473–522.