Tammihaahtikoi – Ypsolopha lucella

Siipiväli 16–18 mm. Pää vaalean kermanvärinen; otsa valkea. Huulirihmat valkeahkot, kärkijaoke yhtä pitkä kuin keskijaoke, keskijaokkeen tupsu ylittää hiukan huulirihman kärjen. Tuntosarvet valkeat, tummanruskearenkaiset; scapus kermanvärinen. Keskijaoke vaalean kermanvärinen keskeltä, sivut ja siipikannet vaaleanruskeat. Jalat ruskehtavanvalkeat. Takaruumis vaaleanharmaa.

Etusiivet leveät, ulkoreuna heikosti mutkitteleva; pohjaväri vaaleanokra, siinä hieno ja epäselvä, sameanruskehtava verkkokuvio. Takareuna joskus epäselvästi valkeahko keskikohtaan asti. Sen lähellä keskikohdan sisä- ja ulkopuolella epäselviä, tummahkoja varjotäpliä. Ripset ruskehtavat, niissä epäselvät jakoviirut. Takasiivet vaaleanharmaat.

Toukka 20 mm, vihreä; selkäjuova kaksinkertainen, valkeahko; sivuselkäjuova valkeahko; nystyrät pienet, mustat. Pää valkeahko, vihertäväkuvioinen.

Kotelo 6,5–8,0 mm, vaalean ruskeankeltainen. Otsan sukaset lyhyemmät kuin puolet niiden välisestä etäisyydestä. Pään piikkimäinen uloke hyvin pieni, suunnilleen 3 × lyhyempi kuin clypeuksen sukanen. Clypeuksen sukaset verrattain paksut, taipuneet. Takaruumiin hengitysaukot verrattain vähän kohollaan. Metanotumin ja jaokkeen A1 välissä keskellä ei vahvaa poikittaista, ryppyistä painaumaa. Jaokkeiden A1–A4 välit selkäpuolella eivät muita syvemmät, jaokkeiden tyvet keskeltä selkää pitkittäisryppyiset. Jaokkeiden A2–A4 selässä ei piikkistä pintarakennetta. Jaokkeissa A5–A7 ei piikkiä hengitysaukon alapuolella. A10:ssä vahvat ja suipot dorsaali- ja lateraalinystyrät, sekä myös ventraalinystyrät.

Koiraan sivulämssä kapea, siinä pitkänomainen, sirppimäinen, suippo kärki. Saccus ainakin 20 % lyhyempi kuin socius. Aedeagus taipunut, sen coecum ei enemmän kuin 3,33 kertaa lyhyempi kuin aedeagus; kornuutti lyhyt, piikkimäinen.

Naaraan ostium leveä; antrum leveä, suppilomainen, sen etuosassa pieni kitinisoitunut suppilo. Ductus bursaessa ja corpus bursaessa tiheä kuvio rakeita ja mikroskooppisia ryppyjä. Signum verrattain suuri.

Laji on suurimmaksi osaksi partenogeneettinen Pohjolassa.

Lentää heinä–elokuussa.

Muna talvehtii.

Toukka touko–kesäkuussa.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää tammella (Quercus), löyhässä kudoksessa lehdellä.

Koteloituu valkeahkoon koppaan maahan.

Tammimetsissä.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1996. Yponomeutidae (including Roeslerstammiidae). Teoksessa: Emmet, A. M. (toim.): Yponomeutidae — Elachistidae. The Moths and Butterflies of Great Britain and Ireland 3. Harley Books, Great Horkesley. S. 39–114.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. 1870. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 1. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. 1–388.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Zagulajev, A. K. 1989. Family Plutellidae. Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 2. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 473–522.