Omenahaahtikoi – Ypsolopha horridella

Siipiväli 17–21 mm. Pää harmaanruskea – tumman harmaanruskea; otsa valkeahko. Tuntosarvet vaaleanruskeat, tyvipuolisko tummien suomujen peittämä; scapus harmaanruskea – tumman harmaanruskea. Keskiruumis purppuranruskea, siinä 3 tummempaa juovaa; siipikannet purppuranruskeat, tummempipeitteiset ja -juovaiset. Jalat harmaanruskeat. Takaruumis valkeahkon harmaanruskea.

Etusiivet terävästi ulkonevakärkiset; tumman harmaanruskeat, ruosteen- tai purppuransävyiset; täyteläisen ruskea peite muodostaa suuren laikun keskialaan ja suureen osaan ulkosaraketta. Dorsaalijuova tummempi, sen etureunassa kolme mustaa suomutupsua. Ripset ulkoreunan kovertumassa lyhyet, tummat, sen takana pitemmät, kellertävän kuparinväriset, niissä 3 tumman harmaanruskeaa jakoviirua. Takasiivet melko tumman harmaanruskeat, tyvestä vaaleammat; ripsissä heikko, tummempi jakoviiru.

Toukka 18 mm, vihreä; selkä- ja sivuselkäjuova hienot, kellertävänvalkeat; sukaset mustat, punertavanvalkokärkiset. Pää vihreä tai vihertävänruskea.

Kotelo 7,5–9,5 mm, punaruskea. Otsan sukaset lyhyemmät kuin puolet niiden välisestä etäisyydestä. Metanotumin ja jaokkeen A1 välissä keskellä vahva poikittainen, ryppyinen painauma. Jaokkeiden A1–A4 välit selkäpuolella muita syvemmät. Jaokkeiden A2–A4 selässä ei piikkistä pintarakennetta. Jaokkeissa A5–A7 ei piikkiä hengitysaukon alapuolella. A10:n vatsapuolen nystyrät muodostavat vahvan kaaren; jaoke kapea- ja syvälovinen vatsapuolelta.

Koiraan sivulämssän yläreuna kupera keskeltä tai keskikohdan sisäpuolelta. Vinculum edestä pyöristynyt. Saccus 3/4 sociuksen pituudesta, poikkipäinen. Aedeagus vankahko, keskiosastaan ainakin 2,5 kertaa leveämpi kuin saccuksen keskiosa; kaareva; coecum 1/3 aedeaguksen pituudesta; kornuutit kaksi rykelmää mikropiikkejä, joiden päässä ei suurempia piikkejä.

Naaraan antrum verrattain pieni, sen sivut yhdensuuntaiset.

Lentää heinä–syyskuussa.

Muna talvehtii.

Toukka touko–kesäkuussa.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää omenapuulla (Malus) ja oratuomella (Prunus spinosa), yhteenkudottujen lehtien välissä tai löyhässä kudoksessa lehden yläpinnalla.

Koteloituu valkeaan, venhomaiseen koppaan karikkeen sekaan maahan.

Puutarhoissa, metsänreunoilla, hakamailla, lehtoniityillä.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1996. Yponomeutidae (including Roeslerstammiidae). Teoksessa: Emmet, A. M. (toim.): Yponomeutidae — Elachistidae. The Moths and Butterflies of Great Britain and Ireland 3. Harley Books, Great Horkesley. S. 39–114.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. 1870. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 1. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. 1–388.

Huemer, P. 1988. Kleinschmetterlinge an Rosaceae unter besonderer Berücksichtigung ihrer Vertikalverbreitung (excl. Hepialidae, Cossidae, Zygaenidae, Psychidae und Sesiidae). Neue Entomologische Nachrichten 20: 1–376.

Jin, Q., Wang, S. & Li, H. 2013. Review of the genus Ypsolopha Latreille, 1796 from China (Lepidoptera: Ypsolophidae). Zootaxa 3705(1): 1–91.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Zagulajev, A. K. 1989. Family Plutellidae. Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 2. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 473–522.