Vaahteratikkukoi – Caloptilia hemidactylella

Siipiväli 11–13 mm. Pää ja otsa vaaleanokrat, punertavanokran sekaiset. Huulirihmat punertavanokrat, kärki valkeahko. Tuntosarvet vaalean harmaanruskeat, valkeahkorenkaiset, scapus vaaleanokra. Keskiruumis okra, punertavaokran sekainen. Etu- ja keskireidet ja -sääret punertavanruskeat, nilkat valkeahkot, harmaanruskeatäpläiset; takareidet kellertävänvalkeat, niiden ulkosyrjässä lähellä kärkeä suuri, ruskea täplä; sääret ja nilkat valkeahkot, ± harmaansävyiset. Takaruumis harmaa, perätupsu vaalean harmahtavanokra.

Etusiivet kellertävän oranssinruskeat. Etureunassa kellertävä tai vaaleanokra (harvoin kellertävänvalkea), kolmikulmainen laikku, joka ei ulotu siipitaitteen yli; sen sisäpuolella ruskea, sisäpuolelta häipyvärajainen, takaviisto laikku. Tyvi- ja ulkosarakkeessa ruosteenruskeita varjotäpliä. Etureunassa pieniä, tummanruskeita tai mustahkoja täpliä. Ripset harmahtavat, siiven kärjen ympärillä vaaleanokrat, punertavanokran sekaiset, niissä kolme punertavanruskeaa jakoviirua. Takasiivet harmaat; ripset vaaleammat.

Toukka n. 8 mm, vaalean kellanvihreä, melko läpikuultava; suoli tummanvihreä. Pää hiukan ruumista vaaleampi, suuosat punertavanruskeat.

Kotelo 5,0–5,7 mm, vaaleanruskea, selkä hiukan tummempi. Metanotumissa ja jaokkeessa A1 usein ruskeita täpliä. Otsan uloke pieni, sivulta katsottuna siinä epäselvä harjanne, selkäpuolelta katsottuna siinä pieni, pyöreä nysty. Otsan sivut selkäpuolelta katsottuna lähes suorat. Otsan harjas surkastunut tai puuttuu. Pronotumin harjanteet rajaavat painaumia. Jaokkeen A5 etu- ja takaosan piikit yhtä suuret. A8 ilman sivunystyjä. A10:ssä pieniä, suoria piikkejä.

Koiraan uncus puuttuu. Tuba analis hyvin lyhyt, siinä ohut subscaphium. Sivulämssä pyöristynyt, sen costassa useita tummia suomuja; tegumen heikosti kitinisoitunut. Aedeagus tummentunut ja pitkänomainen, poikkipäinen; siinä korkeintaan viisi kornuuttia.

Naaraan takimmaiset apofyysit saman kokoiset kuin etummaiset; etummaiset apofyysit pitkät ja kolmiomaiset. Sterigma heikosti kitinisoitunut. Ductus bursae tanakka, tumma ja kokonaan kitinisoitunut, muodostaa keskikohdassa silmukan.

Lentää elo–kesäkuussa; aikuinen talvehtii.

Toukka heinä–elokuussa.

Lentää yöllä; tulee silloin tällöin valolle.

Toukka elää vaahteralla (Acer platanoides). Koverre suhteellisen pitkä lehden alapinnan käytävä; se levenee 3–4 mm pitkäksi läiskäksi, jossa kaikki lehtisolukko syödään, jäljelle jäävät vain suonet. Myöhemmin toukka elää vapaana kolmessa peräkkäin suurenevassa lehtikäärössä, jotka ovat alaspäin rullattuja lehtiliuskoja.

Koteloituu silkkiseen koppaan käärön lähettyville lehden alapinnalle suonen tuntumaan.

Lehtimetsissä.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Corver, S. C., Muus, T. S. T. & Ellis, W. N. 2011. Caloptilia hemidactylella: new to The Netherlands. Notes on distribution, morphology and biology (Lepidoptera: Gracillariidae). Entomologische Berichten 71(2): 31–38.

De Prins, J. 2011. Notes on the Acer-feeding Caloptilia species (Lepidoptera: Gracillariidae) in Lithuania. Naujos ir Retos Lietuvos Vabzdžių Rūšys 22: 101–108.

Patočka, J. & Zach, P. 1995. The pupae of the central European Caloptilia (Lepidoptera: Gracillariiidae). European Journal of Entomology 92(2): 483–496.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Stainton, H. T. et al. 1864. The natural history of the Tineina. Volume VIII. Gracilaria. Part I. Ornix. Part I. John van Voorst, London. i–ix, 1–315, [I–V, I–III].