Kolmiotikkukoi – Caloptilia stigmatella

Siipiväli 11–14 mm. Pää ja otsa punertavanharmaat. Huulirihmat punertavanruskeat, kärjet kellertävät. Tuntosarvet vaaleankellertävät, ruskearenkaiset. Keskiruumis punertavanruskea. Etu- ja keskireidet ja -sääret punertavanruskeat; takareidet punertavanruskeat, sääret vaalean punertavanharmaat; kaikki nilkat valkeahkot, heikosti tummanharmaatäpläiset. Takaruumis harmaa, perätupsu harmahtavanokra. 

Etusiivet punaruskeat, kostaalilaikun ympäriltä tummemmat. Etureunassa 1/4 kohdalta n. 2/3 kohdalle ulottuva terävärajainen, kolmikulmainen, valkea kostaalilaikku, tavallisesti ruskeanpunertavan sekainen; etureunassa sen kohdalla useita mustahkoja pilkkuja; sen takakulma tekee lyhyen kiilan ulospäin pitkin siipitaitetta. Ripset harmaat, siiven kärjen ympärillä ruosteenpunaiset ja niissä kolme tummaa viirua. Takasiivet harmaat; ripset vaaleammat.

Toukka 6–8 mm, vihertävänvalkea; pää kellertävä, sen sivuilla kaksi ruskeaa täplää, suuosat ruskehtavat.

Kotelo 7,0–7,5 mm, mustanruskea. Pintarakenne kohtalaisen hieno. Otsan uloke suuri, sivulta katsottuna siinä selvä harjanne, selkäpuolelta katsottuna kolmipiikkinen. Otsan sivut selkäpuolelta katsottuna lähes suorat. Otsan harjas surkastunut tai puuttuu. Pronotumin harjanteet yksittäiset, ilman teräviä sivu-ulokkeita, eivät rajaa painaumia. Jaokkeen A5 etu- ja takaosan piikit yhtä suuret. A8 ilman sivunystyjä. A10:ssä suuria, taipuneita piikkejä.

Koiraan tegumen keskeltä kapeimmillaan, sen takareuna pyöristynyt. Sivulämssä taipunut, ulospäin levenevä, sen ulkoreuna viisto, melko suora. Vinculum melko lyhyt ja V:n muotoinen. Aedeagus yksinkertainen, ilman kornuutteja, mutta sen kärkiosassa kitinisoituma, joka voi muistuttaa kornuuttia.

Naaraan ostium pieni, heikosti reunustettu. Ductus bursae kalvomainen koko pituudeltaan. Signumit suunnilleen samakokoiset ja verrattain karkeat.

Lentää heinäkuun lopulta toukokuuhun; aikuinen talvehtii.

Toukka heinä–syyskuussa.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää haavalla (Populus tremula) ja pajuilla (Salix). Koverre aluksi epätavallisen pitkä käytävä lehden alapinnan päällysketossa; se usein seuraa keskisuonta jonkin matkaa, mutta lopulta kääntyy kohti lehden reunaa, jonne muodostuu pieni läiskä, läpimitaltaan korkeintaan 1 cm. Läiskä on aluksi kokonaan päällysketossa, mutta myöhemmin toukka alkaa syödä tylppysolukkoa, silkkiä kiinnitetään, ja läiskä alkaa kehittyä jonkin verran supistuneeksi telttamaiseksi koverteeksi. Lopuksi koverre jätetään ja toukka jatkaa elämistä vapaana silkillä kiinnitetyn lehden taitoksen alla (haapa), tai lehden kärjestä käärityn kartion (pajut) sisällä.

Koteloituu kiiltävään koppaan lehden alapinnalle.

Lehti- ja sekametsissä, metsänreunoilla, pensaikoissa.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Kumata, T. 1982. A taxonomic revision of the Gracillaria group occurring in Japan (Lepidoptera: Gracillariidae). Insecta Matsumurana New Series 26: 1–186.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Zach, P. 1995. The pupae of the central European Caloptilia (Lepidoptera: Gracillariiidae). European Journal of Entomology 92(2): 483–496.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Stainton, H. T. et al. 1864. The natural history of the Tineina. Volume VIII. Gracilaria. Part I. Ornix. Part I. John van Voorst, London. i–ix, 1–315, [I–V, I–III].