Pilkkutikkukoi – Caloptilia populetorum

Siipiväli 11–14 mm. Pää vaaleahkon – tummahkon ruskeankeltainen, otsa hopeanvalkea. Huulirihmat kellertävät, kärkijaoke ruskea, kärki kellertävä. Tuntosarvet kellertävät, ruskearenkaiset, scapus mustanruskea. Keskiruumis ja siipikannet vaaleahkon – tummahkon ruskeankeltaiset. Etu- ja keskireidet ja -sääret tumman punertavanruskeat, nilkat valkeat, ruskeapilkkuiset. Takareidet kellertävänharmaat, trokantteri ja sen puoleiset osat lonkasta ja reidestä valkeat, sääret ja nilkat likaisenvalkeat, jälkimmäiset ruskehtavapilkkuiset. Takaruumis harmaa.

Etusiivet valkeahkonokrat, epäsäännöllisesti harmaanruskean sävyiset ja varjoiset; reunat mustatäpläiset. Etureunan keskellä pieni, musta täplä. Siipitaitteessa 1/3 ja 2/3 kohdalla mustahkot pilkut. Ripset harmaat, siiven kärjen ympärillä purppuranruskeat. Takasiivet kiiltävän harmaat; ripset purppuranharmaat.

Toukka vihertävänvalkeahko; pää hyvin vaalean ruskehtava tai kellertävä; niskakilvessä ei mustia kuvioita.

Kotelo 7,0–8,0 mm, ruskea, selkäpuolelta hiukan tummempi. Pintarakenne hyvin hieno, selkä karkeampi. Otsa vain hiukan pitkänomainen, selkäpuolelta katsottuna ei leveyttään pitempi. Otsan harjas hyvin kehittynyt, suuri. Otsan uloke selkäpuolelta katsottuna selvä, sivulta katsottuna tylppä. Otsan sivut kuperat. Pronotumin keskellä kaksi lyhyttä painaumaa. Jaoke A8 ilman sivunystyjä.

Koiraan saccus suhteellisen pitkä, n. kolmasosa sivulämssän pituudesta. Sivulämssä leveä, varsinkin keskiosasta, lähes ilman sileää aluetta kärjessä. Aedeaguksessa sarja pieniä kornuutteja korkeintaan puolet sen pituudelta. Kaksi tupsua karvamaisia hajusuomuja olemassa.

Naaraan antrum pieni, putkimainen. Ductus bursaen etuosassa poimuinen kitinisoituma ja pikkuruisia hampaita.

Lentää elo–kesäkuussa; aikuinen talvehtii.

Toukka heinä–elokuussa.

Lepää päivällä puunrungoilla; lentää yöllä ja tulee valolle.

Toukka elää rauduskoivulla (Betula pendula), harvemmin hieskoivulla (B. pubescens). Koverre on aluksi päällysketossa ja melko suuri, joskus koko lehden pituinen. Myöhemmässä vaiheessa toukka alkaa syödä solukkoa päällysketon alapuolelta, ja koverteesta tulee telttamainen; lehti tällöin supistuu vahvasti. Päällysketto on ruskea. Koverre voi olla joko lehden ala- tai yläpinnalla. Kun koverre on hylätty, toukka muuttaa kahdesti. Ensin se elää käärityssä, joskus vain taitetussa, lehden reunassa, sitten pitkittäin käärityssä lehdessä.

Koteloituu silkinkiiltoisen vihreänvalkeaan koppaan lehden alapinnalle.

Lehti- ja sekametsissä.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Kuznetsov, V. I. 1989. Family Gracillariidae (Lithocolletidae). Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 2. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 199–410.

Landry, J.-F. et al. 2013. Shared but overlooked: 30 species of Holarctic Microlepidoptera revealed by DNA barcodes and morphology. Zootaxa 3749(1): 1–93.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Zach, P. 1995. The pupae of the central European Caloptilia (Lepidoptera: Gracillariiidae). European Journal of Entomology 92(2): 483–496.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Stainton, H. T. 1851. On Gracilaria, a genus of Tineidae. Transactions of the Entomological Society of London N. S. 1(4): 115–133, 183–194, [XIV–XV].