Saarnitikkukoi – Caloptilia cuculipennella

Siipiväli 11–13 mm. Pää vaalean harmahtavanruskea. Huulirihmat ulkoa harmaat, keskijaoke tyvestä, kärkijaoke keskeltä valkeahko; keskijaokkeen kärjessä lyhyt suomutupsu. Tuntosarvet etusiipeä pitemmät, vaaleanokranruskea- ja ruskeanmustarenkaiset; scapus vähintään kaksi kertaa siiman levyinen. Keskiruumis ja siipikannet harmaanoroiset. Jalat harmaa- ja valkeahkotäpläiset; takasääret kellertävänvalkeat, keskisääret vahvasti paksuuntuneet.

Etusiivet harmahtavanvalkeat, niissä useita epäselviä, okria tai ruskeita, hienosti mustasirotteisia riipusteita. Takaviisto poikkivyö, joka tuskin ulottuu etureunaan lähellä tyveä; toinen keskikohdan sisäpuolella, tuskin ulottuu takareunaan; kolmas, keskeltä katkonainen keskikohdan ulkopuolella, sekä laikku etureunassa 3/4 kohdalla okrat tai ruskehtavat, hienosti mustasirotteiset. Takasiivet tumman harmaanruskeat; ripset harmaanruskeat, siiven kärjen ympärillä hiukan tummemmat.

Toukka kellanvihreä; pää ja niskakilpi ruskeat, pään molemmilla sivuilla tumma täplä.

Kotelo 6,4 mm, ruskea, selkäpuoli okra – ruskea, pintarakenne hieno. Otsa pitkänomainen, leveyttään pitempi, suippo. Jaokkeessa A8 yksi nysty kummallakin puolella.

Koiraan saccus suhteellisen pitkä. Sivulämssä kapea, keskiosasta ei leveä, sen alareunassa tavanomaisten pitkien sukasten lisäksi suomumaisia sukasia, kärjessä sileä alue. Aedeaguksessa ei selviä kornuutteja. Vain yksi tupsu karvamaisia hajusuomuja olemassa.

Naaraan antrum pieni, putkimainen. Ductus bursae hyvin ohut ja kapea läheltä ostiumia, tuskin havaittavissa, kalvomainen. Corpus bursaessa kaksi signumia, joista toinen kaksinkertainen toiseen verrattuna; pienempi sijaitsee vastapäätä suurempaa, kaukana ductus bursaen kaulaa.

Lentää elokuun lopulta kesäkuuhun; aikuinen talvehtii.

Toukka heinä–syyskuussa.

Lentää myöhään iltapäivällä ravintokasvin ympärillä; tulee yöllä valolle.

Toukka elää saarnella (Fraxinus excelsior). Toukka yksittäin pitkänomaisessa koverteessa lehden yläpinnan päällysketossa (koverre siksi hopeinen). Uloste aluksi ruosteenvärisessä keskilinjassa. Myöhemmin, kun koverre alkaa supistua ja lehti taittuu yli koverteen, uloste on mustaa ja sijoittunut koverteen nurkkaan. Tällöin toukka jättää koverteen ja alkaa elää vapaana alaspäin käärityssä kartiomaisessa lehtikäärössä. Toukka tekee kaksi lehtikääröä. Ennen koteloitumista toukka leikkaa pyöreän ulostuloaukon jälkimmäiseen lehtikääröön.

Koteloituu valkeaan kotelokoppaan lehtikääröön lähelle ulostuloaukkoa.

Hakamailla, lehdesniityillä, saarnea kasvavissa lehtimetsissä.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Kumata, T. 1982. A taxonomic revision of the Gracillaria group occurring in Japan (Lepidoptera: Gracillariidae). Insecta Matsumurana New Series 26: 1–186.

Kuznetsov, V. I. 1989. Family Gracillariidae (Lithocolletidae). Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 2. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 199–410.

Mutanen, M. et al. 1998. Pikkuperhostiedonannot 1996. Baptria 23(2): 41–62.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Patočka, J. & Zach, P. 1995. The pupae of the central European Caloptilia (Lepidoptera: Gracillariiidae). European Journal of Entomology 92(2): 483–496.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.