Visakoivu – Betula pendula var. carelica

Visakoivu on rauduskoivun muunnos, joka eroaa rauduskoivusta matalan ryhmyrunkoisen kasvutapansa ja erityisesti puuaineksensa perusteella. Visa tarkoittaakin kovaa ja koristeellista puuainesta, joka syntyy vuosiluston normaalin kehityksen häiriintyessä. Visaisuus ilmenee usein normaalia paksumpana ja halkeilevana kuorena ja puuaineksen ruskeina täplinä ja juovina. 

Visakoivun rungon pinta on yleensä kyhmyinen ja siinä  esiintyy usein  erimuotoisia ja -kokoisia muhkuroita, rengasmaisia paksunnoksia, harjanteita ja ohentumia eli ”kauloja”. Näiden mukaan onkin nimetty neljä visatyyppiä: paukura, rengas, juomu ja  kaula. Visautumisen merkit voivat näkyä joissakin rungoissa vain muutaman metrin matkalla tyvessä, mutta toisissa rungoissa visautuminen näkyy aivan latvahaaroihin saakka. Visakoivun monimuotoisuuden vuosi sen erottaminen rauduskoivusta voi olla joskus vaikeaa.

Suomessa visakoivua esiintyy luontaisesti Etelä-Suomessa noin Jyväskylän korkeudelle asti.

Visakoivua tavataan luontaisena ainoastaan suppeilla alueilla Euroopassa. Yleisimmillään visakoivu on Suomessa ja Venäjän länsiosissa.

Pohjois-Eurooppa: Etelä-Suomi, Etelä-Ruotsi, Kaakkois-Norja

Itä-Eurooppa: Viro, Latvia, Liettua, Valko-Venäjä, Venäjän länsiosat

Keski-Eurooppa: Hajanaisia esiintymiä

Kausivihanta puu.

Visakoivua käytetään huonekalujen sekä käyttö-, koriste ja taide-esineiden valmistukseen. 

Nikkanen, T., & Velling, P. (2011). Metsäpuiden erikoismuodot: Koristepuita viherrakentamiseen. Helsinki: Metsäkustannus.