Rauduskoivu – Betula pendula

Yleinen koko Suomessa lukuun ottamatta Pohjois-Lappia.

Kausivihanta puu.

8–25 m korkea.

Yksirunkoinen. Nuorten runkojen kuori on valkoinen, mustajuovainen tuohi, vanhojen puiden tyvi on tumma ja kaarnoittunut. Vanhojen oksien kärkiosa on usein riippuva. Vuosikasvaimet ovat kaljuja ja tavallisesti nystyisiä.

Lehdet kierteisesti, lehtilapa on ehyt, 4–6 cm pitkä, vinoneliömäinen, pitkäsuippuinen, laita selvästi toissahainen. Syysväri on keltainen. Silmut tylppiä.

Yksikotinen, lehtien puhjettua kukkiva. Kukinto on lukuisten 2- tai 3-kukkaisten pikkuviuhkojen muodostama norkko. Kukat ovat yksineuvoisia, pieniä, kehättömiä tai kehä vähäinen, hede- ja emikukat ovat eri norkoissa.

Hedelmä on siivekäs, pieni, litteä pähkylä. Pähkylä on kalju, sen siivet ovat lähes kaksi kertaa pähkylän levyiset. Hedelmänorkot ovat hedelmien varistessa hajoavia.

Kukkii alkukesällä (V–VI).

Tuulipölytteinen.

Kuivissa ja tuoreissa kangasmetsissä, harjuilla, kallioilla, hakamailla, pientareilla. Myös koristepuu.

Rauduskoivusta erotetaan kolme variaatiota: etelänrauduskoivu (var. pendula), visakoivu (var. carelica) ja lapinrauduskoivu (var. lapponica) sekä monia muotoja kuten loimaankoivu (f. crispa), pirkkalankoivu (f. birkalensis) ja taalainkoivu (f. dalecarlica)