Maamehiläiset – Andrenidae

Maahan pesiviä, pieniä tai keskikokoisia erakkomehiläisiä, joilla on lyhyt ja terävä kieli. Tuntosarvien ja suukilven välissä on kaksi saumamaista kohoumaa.  Siivissä on 2 tai 3 kyynärsarkaa. Andreninae-alaheimon edustajilla (Suomessa suku Andrena) on kyynärsarkoja on kolme, 3. kyynärsarka on suurempi kuin 2. kyynärsarka ja siiven tyvipoikkisuoni on suora tai heikosti kaareva. Panurginae-alaheimon edustajilla (Suomessa suvut Panurgus ja Panurginus) on kyynärsarkoja kaksi ja lajit ovat pienikokoisia sekä väritykseltään tummia.

Suomalaiset lajit ovat 5–16 mm pitkiä.

Käyttävät ravinnokseen kukkien mettä ja siitepölyä. Monet lajit oligolektisiä, eli hakevat siitepölyn ja meden vain tietyiltä kasvilajeilta tai -suvuilta. Naaraat kuljettavat siitepölyä poikasten ruuaksi takajalkojensa karvoissa. 

Kaivavat pesäkolonsa yleensä maahan, mieluiten hiekkaiseen tai hietaiseen alustaan.

Elävät yksin eivätkä muodosta yhteiskuntia, joissa olisi tehtävänjakoa eri yksilöiden kesken. Voivat joskus kuitenkin pesiä lähekkäin samalla alueella tai käyttää samaa pesäaukkoa.

Suurin osa lajeista esiintyy enimmäkseen keväisin.

Tärkeitä kukkakasvien pölyttäjiä.

Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. — Otava. 290 s.

Falk, S. 2015: Field guide to the bees of Great Britain and Ireland. — Bloomsbury Publishing. 432 s.

Söderman, G. & Leinonen, R. 2003: Suomen mesipistiäiset ja niiden uhanalaisuus. — Tremex Press Oy, Helsinki. 420 s.