Niittymuurariampiainen – Eumenes pedunculatus

Pituus: koiras 11-16 mm ja naaras 12-16 mm. Niittymuurariampiaisen 2. vatsakilven karvoitus on hyvin lyhyttä ja 2. selkäkilven tyven pisteytys hyvin heikkoa. Naaraan 4. ja 5. vatsakilpi on kiiltävä ja lähes pisteetön. Koiraan tuntosarven viimeinen jaoke on karvaton. Karvamuurariampiaisen (E. coronatus) 2. vatsakilven karvoitus on keskimäärin pitempää ja kangasmuurariampiaisen (E. coarctatus) 2. selkäkilven tyven pisteytys on voimakasta. Kangasmuurariampiaisen naaraan 4. ja 5. vatsakilpi on himmeä ja pisteinen ja koiraan tuntosarven viimeinen jaoke on vatsapuolelta karvainen.

Niittymuurariampinen on Suomessa melko yleinen ja laajalle levinnyt laji. Se on levinnyt pohjoisessa Kittilän Lappiin saakka.

Laji on Euroopassa laajalle levinnyt, mutta puuttuu monin paikoin Välimeren alueelta. Levinneisyysalue jatkuu idässä Keski-Aasiaan ja Siperiaan saakka.

Niittymuurariampiaisen naaras rakentaa saviruukkumaisia pesiä ruohovartisten tai muiden kasvien varsiin tai lehtiin. Pesä sijaitsee usein aurinkoisella ja tuulensuojaisella paikalla. Naaras pyydystää jälkeläistensä ravinnoksi perhostoukkia. Lentoaika kestää toukokuun lopusta elokuun loppuun.  

Perinneympäristöt, aurinkoiset metsänreunat ja pientareet.

Douwes, P., Abenius, J., Cederberg, B., Wahlstedt, U., Hall, K., Starkenberg, M., Reisborg, C. & Östman, T. 2012. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Steklar: Myror–getingar. Hymenoptera: Formicidae-Vespidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 382 s.

Pekkarinen, A. 1982. Eumenes species in eastern Fennoscandia (Hymenoptera, Eumenidae). Notulae Entomologicae 62: 43-50.