Varaslesiäinen – Ptinus fur

Varaslesiäinen on luonnonvarainen laji, joka elää lintujen ja muiden eläinten pesissä puissa. Sitä tavataan myös joskus sisätiloista esim. varastoista

Varaslesiäinen on n. 2,6-4,3 mm mittainen kovakuoriainen. Pää jää suurelta osin keskeltä kaventuneen etuselän peittämäksi. Takaruumis voi olla pyöreä (naaras) tai kapea ja pitkä (koiras). Naaraat ovat väriltään tummemman ruskeita, kuin koiraat. Koiraat ovat lentokykyisiä, naaraat lentokyvyttömiä. Jalat ja tuntosarvet ovat pitkät. Eturuumiin keskellä on kaksi pitkien taaksepäin suuntautuvien vaaleiden harvojen karvojen muodostamaa tupsua. Peitinsiivissä valkoisia suomuja hartioissa ja peitinsiipien kärjissä. Peitinsiipien pitkittäisten pisteviirujen väleissä pitkät pystyt karvat.

Ptinus suvussa on muita samannäköisiä lajeja, kuten Ptinus villliger ja P. podolicus, joiden erottaminen vaatii mikroskoopisten tuntomerkkien tutkimista.

Levinnyt luontaisesti Etelä-Hämeeseen asti. Pohjoisimmat esiintymät ovat todennäköisesti enimmäkseen sisätilahavaintoja, joihin levinnyt ihmisen mukana.

Länsipalearktinen laji, joka on levinnyt maailmanlaajuisesti temperaattisille alueille ihmisen mukana.

Naaras munii pienen määrän munia ravinnonlähteeseen, joka voi olla linnunpesämateriaalia, varastoituja kuivia elintarvikkeita tai erilaisia luonnontieteellisiä museonäytteitä. Naaras tarvitsee vettä tuottaakseen normaalin määrän munia.

Munista kuoriutuvat toukat ovat aluksi aktiivisia ja kaivautuvat ravintolähteen sisään tai syövät sitä pinnalta käsin, jolloin ne kehräävät suojakseen suojapussin, jonka suojista syövät. Kasvaessaan ne luovat nahkansa vähintään kolmesti ennen koteloitumistaan. Täysikasvuinen toukka kaivaa koteloitumisontelon puuhun tai muuhun kovempaan materiaaliin, kuten kirjankansiin tai paksuun pahviin tai koteloituu suoraan ravintoainekseen. Ennen koteloitumistaan se kehrää ympärilleen silkkisen kotelokopan. Kotelovaihe kestää parisen viikkoa ja sen jälkeen kuoriutuneet aikuiset jäävät vielä kotelokammioon 1-2 kk ajaksi ennen aktivoitumistaan tai lepokausi voi jatkua kylmän kauden yli. Kehitys munasta aikuiseksi kestää n. 6 kk (Åkerlund, 1991).  

Varaslesiäinen elää luonnossa kuolleiden pystypuiden kuoren alla tai elävien puiden onteloissa olevissa linnun tai muiden eläinten pesissä. Laji on yöaktiivinen ja sitä tavataan myös mehiläispesistä ja rakennuksista, usein vanhoista puurakennuksista, mutta myös uudempien talojen kellareista ja ullakoilta, joissa on normaalia huoneilmaa kosteampaa (Nummi, O. 2005).

Varaslesiäinen on kaikkiruokainen ja monenlaiset eläin- ja kasviperäiset materiaalit käyvät sen ravinnoksi aikuisena ja toukkana. Laji voi aiheuttaa tuhoja turmelemalla ja sotkemalla varastoituja ruoka-aineita  ulosteillaan ja se on aiheuttanut jonkinlaisia vaurioita myös luonnontieteellisissä museoissa oleville näytteille (sulat, höyhenenet, täytettyjen eläinten karvat ja nahat, herbaario- ja hyönteisnäytteet) ja erityisesti porautuessaan koteloitumaan lattialistoihin tai muihin puurakenteisiin. Lajin laaja ravintovalikoima ja sopeutuminen elämään sekä luononympäristöissä että ihmisen seuralaisena rakennuksissa ja varastoissa tekee siitä hyvin yleisen, mutta ei kovin haitallisen tuholaisen. Tähän vaikuttavat mm se, että varaslesiäisten yksilötiheydet ovat yleensä harvoja johtuen lajin alhaisesta lisääntymispotentiaalista ja pitkästä yksilönkehityksestä.

Nummi, O. toim. 2005: Riesat ja Rohmut (tuhohyönteisten tunnistusopas) Suomen Museoliiton Julkaisuja  55. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Åkerlund, M. 1991: Ängrar - finns dom...? Om skadeinsekter i museer och magasin. Svenska Museiföreningen. Uppsala.