SudenkorennotOdonata

  • Yleiskuvaus
  • Media
  • Biologia
  • Taksonomia
  • Esiintyminen
  • Näytteet

Yleiskuvaus

Sudenkorennot (Odonata) ovat vaihtelevan kokoisia, usein suuria, toukkana akvaattisia ja aikuisena terrestrisiä hyönteisiä. Ne ovat väritykseltään usein kirkkaan- tai metallinvärisiä. Väripolymorfismi (värimuodot vaihtelevat lajin sisällä) mahdollista ja sukupuolet ovat joskus erivärisiä (seksuaalidimorfismi).

Sudenkorentojen pää on iso ja liikkuvainen. Siinä on erittäin suuret verkkosilmät, jotka usein koskettavat toisiaan pään yläosassa; kolme pistesilmää, hyvin pienet sukamaiset tuntosarvet sekä purevat ja voimakkaat suuosat. Leuat ovat usein hampaiset. Sudenkorentojen selkä on vahva: keskiruumiin 2. ja 3. jaoke (meso- ja metathorax) ovat yhdistyneet ja muodostavat pterothoraxin. Keskiruumiissa on kaksi paria siipiä, jotka ovat suuret, kalvomaiset ja tiheään verkkosuoniset. Siipien etureunassa, lähellä kärkeä, on usein tumma siipitäplä. Siipiparit ovat suhteellisen samankokoiset, mutta siipiparien muoto vaihtelee alalahkon mukaan. Sudenkorentojen siivet ovat levossa levällään, kattolaskuisesti takaruumiin päällä tai pystyssä takaruumiin päällä toisiaan vasten. Sudenkorentojen takaruumis on pitkä ja suhteellisen hoikka, keskiruumiin ollessa melko pieni. Takaruumiin kärjessä on kummallakin sukupuolella parilliset perälisäkkeet; koirailla on ylempien perälisäkkeiden lisäksi alemmat. Sudenkorentojen jalat ovat usein piikikkäät ja vahvakyntiset. 

Suomessa ruumiin pituus enintään noin 90 mm ja siipiväli noin 120 mm. Maailmalla ruumiin pituus jopa 150 mm ja siipiväli jopa 200 mm. 

Siipiväliltään Suomen suurin laji on isoukonkorento, Aeshna crenata, jolla takasiiven pituus on 48–54 mm. Ruumiinpituudeltaan suurin laji on purokorento, Cordulegaster boltonii, jonka takaruumis on 52–66 mm.

Toukat ovat aikuisen kaltaisia, mutta siivettömiä. Jalallisten toukkien muoto vaihtelee hoikasta ja pitkänmallisesta (alalahko Zygoptera, hentosudenkorennot) pulleaan ja tukevarakenteiseen (alalahko Anisoptera, aitosudenkorennot). Siipiaihiot erottuvat viimeisillä toukkavaiheilla selvästi. Kidukset voivat olla joko ulkoiset lehtimäisissä perälisäkkeissä tai sisäisinä peräkammion sisällä näkymättömissä. Sudenkorentojen toukilla alahuuli (labium) on muuttunut pitkälle ojentuvaksi pyyntinaamariksi, joka levossa on vetäytyneenä ja pidetään tiiviisti naaman edessä. Toukkien suuosat ovat purevat.

Lähde: Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus: eläintuntemus - Hyönteiset, Insecta & alkuhyönteiset, Entognatha
Kuvaustekstin laatijat:

FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana. Suomessa yhteensä

havaintoa?

ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Odonata
Suositeltu yleiskielinen nimi
sudenkorennot
Tunniste
http://tun.fi/MX.1
Taksonominen taso
lahko
Asiantuntijat
  • Sami Karjalainen
  • Heidi Viljanen
  • Pasi Sihvonen
DNA-viivakoodien lkm
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Sudenkorennot
  • Vesihyönteiset
Yhteensä 63 lajia