Höstmalar – Ypsolophinae

Koteloiden päässä terävä uloke. Leukarihmat selvät. Tuntosarvet eivät tai vähän lyhyemmät kuin siipiaiheet. Jaoke A7 vatsapuolelta näkyvissä. Peräpää melko tylppä, siinä okia (yksi pari myös sivulle suuntautunut), ilman sukasia.

Koiraiden aedeaguksessa coecum.

Toukat avoimissa verkoissa erilaisten (yleensä puumaisten) kasvien lehdillä.

Dugdale, J. S. et al. 1998. The Yponomeutoidea. Teoksessa: Kristensen, N. P. (toim.): Handbook of Zoology, 4. Lepidoptera, Moths and Butterflies. 1. Evolution, systematics and biogeography. Walter de Gruyter, Berlin. S. 119–130.

Kyrki, J. 1984. The Yponomeutoidea: a reassessment of the superfamily and its suprageneric groups (Lepidoptera). Entomologica scandinavica 15: 71–84.

Patočka, J. 1997. Über die Puppen der mitteleuropäischen Schmetterlinge (Insecta: Lepidoptera): Überfamilien Yponomeutoidea, Gelechioidea, Schreckensteinoidea, Epermenoidea und Copromorphoidea. Linzer biologische Beiträge 29(2): 715–751.

Sohn, J.-C. et al. 2013. A molecular phylogeny for Yponomeutoidea (Insecta, Lepidoptera, Ditrysia) and its implications for classification, biogeography and the evolution of host plant use. PLoS ONE 8(1): e55066.