Ypsolopha

Tuntosarvien tyvi joskus karkeiden suomujen peittämä. Huulirihmat hyvin pitkät; keskijaokkeen alapinnalla tiheä, ulkoneva tupsu, yläpinnalla joskus karkeita suomuja; kärkijaoke yhtä pitkä tai pitempi kuin keskijaoke. Etusiipien pterostigma suonien Sc ja R1 välissä; suonet CuA1 ja CuA2 joskus varrelliset. Takasiivet etusiipien levyiset tai hiukan leveämmät; suonet M3 ja CuA1 lähtevät samasta pisteestä tai varrelliset, M2 melko lähellä.

Koteloiden otsassa pieni, okamainen uloke, joka on suuntautunut vatsapuolelle. Tuntosarvet eivät tai tuskin lyhyemmät kuin etusiivet.

Koiraiden uncuksen haarat pitkät ja kapeat, tyvestä erillään. Gnathos polvekkeinen, sen kärjessä lyhyitä piikkejä. Sivulämssä pitkänomaisen soikea tai ovoidi. Aedeagus yhtä pitkä tai pitempi kuin sivulämssä, siinä kornuutteja.

Naaraiden takimmaiset apofyysit hyvin pitkät; etummaiset apofyysit haaroittuneet, selvästi lyhyemmät ja hiukan tukevammat. Lamella postvaginalis enemmän tai vähemmän kitinisoitunut. Antrum kalvomainen, siinä useita pieniä pikkupiikkejä; etupäässä pieni kitinisoituma. Corpus bursaessa yksi tai kaksi hampaallista signumia.

Aikuiset ovat yöaktiivisia tai harvoin päiväaktiivisia. Niiden lepoasennot vaihtelevat, mutta usein niiden pää on alhaalla ja takapää ylhäällä.

Toukat tavallisesti elävät avoimessa kudoksessa lehdellä, enimmäkseen puilla ja pensailla, ja niillä tavallisesti on rajoitettu määrä ravintokasveja. Ne ovat aktiivisia etupäässä yöllä, ja niillä on kaksi puolustautumistapaa, jotka ovat heiluminen ja hyppääminen.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Moriuti, S. 1964. Studies on the Yponomeutidae (VIII). Ypsolophus (Lepidoptera: Plutellidae) of Japan. Kontyû 32(2): 197–210.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Sohn, J.-C. et al. 2013. A molecular phylogeny for Yponomeutoidea (Insecta, Lepidoptera, Ditrysia) and its implications for classification, biogeography and the evolution of host plant use. PLoS ONE 8(1): e55066.

Zagulajev, A. K. 1989. Family Plutellidae. Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 2. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 473–522.