Glansigelknopp – Sparganium neglectum

Jokipalpakko on löydetty kahdelta alueelta Etelä-Suomesta, mutta risteymiensä levinneisyyden perusteella sen voi otaksua aiemmin kasvaneen nykyistä paljon pohjoisempanakin. Vasta 2000-luvun alussa määritettiin Espoon Oittaanjoesta 1916 haarapalpakkona kerätty kasvi jokipalpakoksi. Tarkan kasvupaikan kuvausta ei ole, mutta palpakko lienee kasvanut joen yläosassa, jonka vesioloihin vaikutti merkittävästi padon rakentaminen 1960-luvun jälkipuolella. Koska kasvia ei etsimisestä huolimatta enää löytynyt Oittaanjoesta eikä alempaakaan Espoonjoen vesistöstä, vuoden 2010 uhanalaisuusmietinnössä laji luokiteltiin hävinneeksi. Sitkeän hakemisen jälkeen jokipalpakko löytyi kesällä 2010 Itä-Uudeltamaalta Myrskylästä, Sulkavanjärven laskupurosta, ja kesällä 2011 muutamaa kilometriä alempaa samasta vesistöstä. Ylävirralla kasvia on paikoin runsaasti koko 1.3 kilometriä pitkässä purossa, alavirralta löytyi vain neliömetrin laikku.

Jokipalpakko on Euroopan ja Välimeren alueen kasvi; kaakossa sen levinneisyysalue ulottuu Kaspianmeren eteläpuolelle. Suomen eteläpuolella jokipalpakkoa kasvaa Ruotsin eteläosassa ja Tanskassa. Baltian maissa se on harvinainen, eikä sitä ole Suomen lähialueilla Venäjällä.